Nauretaan hupsuudelle

 
ikkuna.jpg
 

Tämä tarina on hauska, mutta muista että se voi kertoa sinusta!

Löysin omista ”varastoistani” tällaisen tekstin. Valitettavasti en tiedä mistä sen olen alun perin löytänyt. Tämä on kuitenkin ilmeisesti vanha juttu, joka on kiertänyt mediassa. Joten julkaisen sen nyt täällä blogissanikin, sen verran hauska se on. Ja niin totta! Voisi oikein hyvin kertoa vaikka minusta.

Siis virkeimmällekin ikinuorelle voi käydä jotakin tällaista:

Päätän pestä auton. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsukortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä ensin tyhjentämässä roskakorin.

Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon. Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään.

Huomaan, että kokis on alkanut lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkaapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen, kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua, kun siinä samassa huomaan tv:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle!

Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen, kunhan vain ensin kastelen kukan. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla voin kuivata läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin ollut tekemässä.

Päivän lopuksi: Autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty ja lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla. Postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä tv:n kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut auton avaimet. Miettiessäni miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma, ja aion hankkia apua, kunhan löydän silmälasini, että voin etsiä lääkärin numeron…

Äläkä naura… Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee - ehkä nopeammin kuin arvaatkaan.