Tatuointi - kaunistus vai kauhistus?

Mitä mieltä olet tatuoinneista ja sopiiko vanhemman ihmisen ottaa sellainen?

Tatuointeja on nykyään niin monilla, että alkaa olla harvinaista, jos ihosta ei löydy yhtäkään. Enää ne eivät herätä paheksuntaa samalla tavalla kuin vielä kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin ajateltiin, että tatuoinnit sopivat parhaiten vain rikollisille ja merimiehille. No tuosta ovat ajat muuttuneet.

Nyt lähes kaikilla – ainakin nuoremmilla – on tatuointeja. Ainakin joku pikkuinen hetken mielijohteesta otettu. On myös monia, joilla on koko käsivarsi kuvitettu, mutta niin, että tatuoinnit eivät näy pitkän hihan alta. Sitten ovat tietysti vielä ne, joilla on tatuointeja joka puolella, jopa kaulassa tai kasvoissa. Kasvoissa olevat tatuoinnit herättävät edelleen jonkinlaista kummeksuntaa tai pahennustakin. Ne saattavat myös olla haitaksi vaikkapa työnhaussa.

Itse olen pitänyt tatuoinneista kovasti ihan nuoresta asti. Tunsin 1970-luvulla pari merillä ollutta miestä, joilla oli käsivarret tatuoitu. Jostakin syystä ne kuviot kiehtoivat minua kovasti. Silloin ei tosin käynyt mielessäkään, että olisin itselleni niitä hankkinut. Siihen kului vielä toista kymmentä vuotta.

Ensimmäinen oma tatuointini

Otin ensimmäisen tatuointini 30-vuotiaana, vähän kuin syntymäpäivälahjaksi itselleni. Siitä on siis kulunut aikaa jo yli 30 vuotta. Silloin tatuointeja ei todellakaan näkynyt melkein jokainen ihossa.

Satuin tuntemaan rohkean naisen, jonka mies oli ollut merimies. Tällä miehellä oli tatuointeja, ja tämäkin nainen piti niistä. Hän halusi tatuointeja myös itselleen, ja halusi myös oppia tekemään niitä. Taiteellisesti erittäin lahjakkaalle naiselle se sopi hyvin. Hän hankki laitteet ja harjoitteli ensin kaupasta ostamiinsa sian nahkoihin, sitten itseensä ja sitten mieheensä.

Siitä se ajatus sitten lähti! Minäkin haluan oman pienen kuvan ihooni. Piirsin söpön pienen rusetin, ja pyysin häntä tatuoimaan sen kuvan nilkkaani. Hän sen myös teki. Se oli minusta ihana, mutta kun silloinen mieheni näki sen, oli vastaanotto aika kalsea. Totesin jo silloin, että omahan on nahkani.

Sen aikaiset väriaineet olivat varmaan mitä sattuu, joten rusetissani ollut punainen väri tunki ihosta ulos pitkän aikaa. Ilmeisesti siinä tapahtui joku hylkimisreaktio. Väriä tuli pikkuhiljaa ulos niin kauan, että lopulta sitä ei ollut ollenkaan. Jäljellä olivat vain vähän suttuiset rusetin ääriviivat.

Lisää tatuointeja

Seuraavan tatuoinnin ottamiseen kului aikaa liki kymmenen vuotta. Silloin otin yläselkääni pienen lokin. Olin lukenut kirjan ”Lokki Joonatan” monta kertaa ja rakastin sitä. Sillä hetkellä minulla vaikea elämänvaihe, ja kaipasin toisaalta jotain radikaalia, ja toisaalta jotain voimaannuttavaa.

Piirsin itse lokin kuvan, ja kävin laitattamassa sen ihooni. Lokin ympärille tuli kolme pientä tähteä. Tähdet kuvastivat kolmea lastani. Ne olivat niitä, joiden vuoksi jaksoin lentää. Näistäkin tatuoinneista tuli vähän suttuisia. Väri hieman levisi. Ei mitenkään pahasti, mutta myöhemmin ymmärsin, että tekijät olivat olleet aloittelijoita, jotka painoivat värin liian syvälle.

Seuraavan tatuoinnin otin muutamaa vuotta myöhemmin. Piirsin itse kukkivan köynnöksen, joka kuvasti minua ja minun elämääni. Piirtelin siitä monta versiota, että sain siitä juuri sellaisen kuin halusin. Tämä oli ensimmäinen vähän isompi kuva ja se tuli oikeaan olkavarteeni.

Ei mennyt kauaa, kun halusin lokkini ympärille lisää tähtiä (lapsenlapsia) ja hieman varjostustakin. Seuraavaksi korjautin nilkassani olleen rusetin. Kysyin tatuoijalta, mitä siihen voisi tehdä päälle, ja hän ehdotti perhosta. Nilkkaani tuli siis hieno perhonen, eikä sen alla ollutta rusettia erota enää ollenkaan.

Perhonen on ns. peittotatuointi, jolla on peitetty vanha kuva.

Epäonnistunut enkeli

Kymmenen vuotta sitten minulla oli hengenlähtö lähellä, kun umpilisäkkeeni puhkesi. Olin hirmuisen kipeä, ja sain sairaalassa kovia lääkkeitä. Näin (tai kuvittelin näkeväni) huoneen nurkassa kookkaan enkelin, jolla oli violetin värinen vaate. Tuo enkeli toi minulle lohtua ja turvaa. Se jäi mieleeni niin, että halusin siitä tatuoinnin.

Yritin selittää tatuoijalle enkeliäni, ja piirsin jonkinlaista malliakin. Kun sitten sovittu tekemisen aika koitti, hän näytti minulle piirtämäänsä mallikuvaa. Se ei muistuttanut vähääkään omaa mielikuvaani, mutta en saanut sitä sanottua. En tiedä miksi. Selitin kyllä, että tehdään sitten ohuella viivalla ja kevyt.

No enkeli on kuin tuomion enkeli. Tumma ja raskas, ja jonka hiukset hulmuavat. Se harmitti kovasti, mutta sain syyttää siitä itseäni, kun en tuonut omaa näkemystäni tarpeeksi selvästi esille. Kysyin myöhemmin toiselta tatuoijalta, voisiko sitä korjata jotenkin, mutta ei se kuulemma kannata. Hyvää siitä ei saisi mitenkään.  Nyt olen jo jotenkin tottunut siihen.

Sitten keksin, että laitetaan enkelin helmoihin iso höyhen. Se peittäisi kummalliset helmat ja sopisi aiheeseen. Vaihdoin taas paikkaa, jossa kävin tatuointia ottamassa. Nyt halusin kokeneen ja suositun henkilön (Belowzero / Titta Freebird) sitä tekemään. Ja siitä tulikin hieno.

Muutama vuosi sitten sain päähäni, että haluan ikuistaa iholleni oman rakkaan nalleni, joka on kulkenut mukanani jo yli puoli vuosisataa. Otin nallesta valokuvan, ja sama Titta ikuisti sen oikeaan käsivarteeni kyynärtaipeen alapuolelle. Se on todella näköinen ja on herättänyt paljon ihastelua.

Minulle niin tärkeä nalle kulkee nyt aina mukanani.

Uusimpana itämaista kuviota

Olemme mieheni kanssa matkustelleet viime vuosina (ennen koronapandemiaa) arabimaissa, ja olemme tykästyneet kovasti. Itselleni on tullut tavaksi ottaa hennakuviointi käsiin heti kun mahdollista. Olen aivan hullaantunut niihin. Nehän tehdään hennatahnalla, ja väri pysyy iholla 2-3 viikkoa, sijainnista riippuen.

Jo aikaa sitten mieleeni on tullut, että sellaisen itämaisen kuvion voisi ottaa iholle ihan pysyvästikin. Nyt tänä vuonna 2020, jouduimme perumaan matkamme Omaniin koronan vuoksi. Olin todella pettynyt ja harmissani, ja osin siitäkin syystä halusin nyt ottaa sitten sen haluamani kuvioinnin.

Varasin aikaa Belowzerosta, mutta minulle ehdotettiin toista henkilöä. Se sopi minulle ja Aliki tuli minulle tekijäksi. Alkuperäinen ideani ei kuitenkaan toiminut siinä paikassa, mihin olisin sen halunnut. Aliki sanoi, että se ei tulisi näyttämään hyvältä, eikä hän halua tehdä sellaista, mistä ei tule hyvää. Ideani oli kuvio, joka olisi mennyt käsivarren ympäri. Symmetrinen kuvio olisi kuitenkin näyttänyt erilaiselta käden asennosta riippuen. Se oli ollut ”kierossa”.

Oli tietysti suuri pettymys, kun tatuoinnista ei sillä kertaa tullut mitään. Ymmärsin kuitenkin, että Aliki oli oikeassa ja olin iloinen siitä, että hän suoraan sen minulle kertoi, eikä vain ruvennut tekemään. Sovittiin, että tehdään toisenlainen kuvio käsivarren sisäpuolelle. Annoin myös Alikille vapaat kädet suunnitteluun. Uusi tapaaminen sovittiin viikon päähän.

Seuraavalla viikolla siis menin taas tatuoitavaksi, ja hyväksyin Alikin tekemän kuvion. Olin päättänyt, että sanon suoraan, jos se ei minua miellytä. Mutta se oli hyvä. Siinä oli yksityiskohtia, jotka muistuttivat selvästi hennakuviointeja. Se sitten tehtiin ja aikaa kului vain reilu tunti. Ja mikä tärkeintä, olen kuvasta tykännyt.

Iiik! Nyt alkaa tapahtua!

Mitä tatuoinnissa tapahtuu?

Jos et ole koskaan ottanut tatuointia, niin et välttämättä tiedä, miten se tehdään. Siksi kerron vähän tatuointien tekemisestä ja ottamisesta.

Jos olet kiinnostunut ottamaan ensimmäistä tatuointiasi, mieti miksi. Kun tiedät sen, niin mieti minkä kuvan haluat ja mihin kohtaan. Valmiita malleja on netissä miljoonia, voit piirtää itse tai katsoa mallia tutuilta. Tatuointitaiteilijat voivat myös ehdottaa sinulle sopivaa kuvaa. Tärkeintä on, että kuva tuntuu omalta, koska kannat sitä lopun ikääsi. Ainakin periaatteessa, sillä tatuointi on myös mahdollista poistaa laserilla. (Se on pitkä ja kivulias taival.)

Suosittelen varaamaan ajan maineikkaasta liikkeestä ja kokeneelta tekijältä. Hyvät tatuoijat ovat todellisia taiteilijoita, jotka saavat iholle uskomattoman hienoja maisemia tai muotokuvia. Kannattaa katsoa mitä juuri sinun valitsemasi tatuoija on tehnyt aikaisemmin. Yleensä kaikki julkaisevat tekemiään kuvia nettisivuillaan, Facebookissa tai Instagramissa.

Yleensä ensimmäinen käynti tatuoijan luona on kuvan suunnittelua. Jos siitä päästään yksimielisyyteen, sovitaan varsinainen tekoaika. Hinta on myös syytä sopia etukäteen, sekä kuvan tekoon kuluva aika. Hinta riippuu aina tehtävästä kuvasta. Esimerkiksi oma viimeisin kuvani maksoi 220 €.

Kun sitten se varsinainen tatuointiaika on, sinne pitää tietysti mennä selvin päin ja virkeänä. Eväät voi ottaa mukaan, jos aikaa kuluu useampi tunti. Vesipullo nyt ainakin. On hyvä ottaa mukaan vaikka kuulokkeet musiikin kuunteluun. Aika nimittäin tulee helposti pitkäksi, kun istuu paikoillaan parikin tuntia. Vessaan pääsee tarvittaessa välillä, ja muutenkin voi pitää taukoja, jos niin haluat tai tatuoija tarvitsee lepotauon.

Tatuointi tapahtuu niin, että tatuoija ottaa ensin sovitusta kuvasta kopion tatuointipaperille, joka on ikään kuin siirtokuvapaperia. Hän laittaa sen tiiviisti iholle, ja kun hän vetää sen pois, ihoon jää tatuoinnin kuva. Tässä vaiheessa voit vielä muuttaa mielesi. Siirtokuva lähtee helposti pesussa pois.

Puhdistetulle iholle laitetaan ensin siirtokuva. Reunimmaisessa kuvassa siihen on jo tehty muutama viiva itse tatuointiakin.

Jos homma jatkuu sovitusti, niin tatuoija ottaa vaseliinia (tai muuta vastaavaa) ja laittaa sitä ihollesi. Ihoa on ensin tietysti desinfioitu. Sitten hän ottaa tatuointikoneen, ja alkaa piirtää sillä tatuoitavaa kuvaa iholle. Tatuointikone on sähköinen laite, eräänlainen kynä, jossa on tavallisesti 1-5 ohutta neulaa kärjessä. Yhdellä neulalla tulee ohutta viivaa ja useamman neulan terällä leveämpää. Hän kastaa neulat musteeseen ja painaa sen sitten ihon sisään. Sähköinen laite tikkaa kuin nopea ompelukone. Tällä tavalla tatuoija piirtää mallikuvan mukaisesti.

Samalla laitteella voidaan piirtää paksua mustaa viivaa, tai tehdä kevyitä varjostuksia. Jos sovittu kuva sisältää eri värejä, tatuoija joko vaihtaa laitteen kärjessä olevia neuloja tai puhdistaa ne välillä. Näin kuva piirtyy ihoon vähän kerrassaan.

Tekeekö se kipeää?

Tätähän kysyvät kaikki, joilla tatuointeja ei ole. Vastaus on, että kyllä tekee. Riippuu paikasta, mihin tatuointia tehdään, miltä se tuntuu. Myös oma vireystila vaikuttaa. Jokainen on herkempi kivulle yhtenä päivänä ja toisena päivänä ei niin herkkä. Kivun määrä riippuu tietysti myös tatuoitavasta kuvasta. Isot ja paljon mustetta sisältävät kuvat tekevät enemmän kipeää.

Sanotaan myös, että iho turtuu tatuoinnin edetessä. No minun mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Itselläni ainakin se on juuri päinvastoin. Iho herkistyy sitä herkemmäksi, mitä kauemmin tatuointi kestää. Siksi on hyvä idea tehdä isommat kuvat osissa. Tai värillisissä kuvissa tehdä väritys vasta kun ääriviivat ovat parantuneet.

Itse olen nyt viimeisillä kerroilla välttänyt kivun käyttämällä puudutevoidetta. Apteekista saa ilman reseptiä voidetta, joka puuduttaa ihon. Se ei ole ihan halpaa, ja pakkauksen tuubi on tosi pieni. Se riittää mielestäni sellaisen noin 10x10 cm alueen puuduttamiseen.

Voide täytyy laittaa iholle vähintään tuntia ennen tatuointia. Se levitetään tasaisesti, ja päälle laitetaan muovikelmua. Kelmun alla voide ei pääse kuivumaan, eikä se myöskään tahraa. Jos voidetta on riittävästi ja se on ollut kelmun alla vähintään tunnin, ainakin minulla puudutus kestää hyvin toista tuntia. Voide täytyy tietysti pestä pois ennen tatuoinnin tekemistä.

Täytyy muistaa, että se on vain pintapuudutus, eikä vie kaikkea tuntoa. Ja jos tatuointi kestää pidempään, puudutteen vaikutus häviää hiljakseen. Silloin jossakin kohtaa kipu tuntuu enemmän, toisessa vähemmän. Useimmat kuitenkin ottavat tatuointinsa ilman mitään puudutteita, joten ei kipu mitenkään täysin sietämätöntä ole.

Tatuoinnin hoito

Kun tatuointi on valmis, tatuoija puhdistaa aluetta, laittaa siihen rasvaa päällä ja kietoon siihen muovikelmua. Kelmun saa ottaa pois parin tunnin kuluttua. Silloin kuva on hyvä pestä vedellä ja saippualla. Sen päälle voi laittaa jotain rasvaista voidetta, mutta välttämätöntä se ei ole.

Ensimmäiseksi yöksi on hyvä laittaa muovikelmua vielä kuvan päälle, jotta lakanat eivät sotkeennu. Tatuoinnista lähtee ylimääräistä väriä ja tietysti kudosnestettä, koska tatuointi on haava ihossa. Itse pesen ja rasvaan tatuointia muutaman kerran päivässä ensimmäisinä päivinä. Näin se ei pääse ainakaan tulehtumaan, ja ylimääräinen väri lähtee pois ilman paksuja rupia.

Tatuointi on kipeä ja arka muutaman päivän. Kun iho alkaa parantua, se alkaa myös kutista, kuten normaalistikin ihon rikkoutumisen jälkeen. Ihoa ei tietenkään saa raapia eikä hinkata. Myöskään auringonotto ei ole hyväksi. Noin pain viikon kuluttua iho on täysin parantunut.

Vasen kuva on heti tatuoinnin päätyttyä, kun käsi on puhdistettu. Keskikuvassa tatuoinnin päällä on ollut muovikelmu hetken aikaa. Oikealla kuva tatuoinnista 1,5 viikon kuluttua.

Alkuun tatuointi näyttää hyvin tummalle. Väriä kuitenkin lähtee pois ensimmäisinä päivinä, ja tatuointi myös haalistuu melko nopeasti. Erityisesti auringon valo haalistuttaa tatuointeja. Nykyiset värit pysyvät hyvin, ja värillinenkin tatuointi on kaunis hyvin pitkään. Myöhemmin väriä voi lisätä jos niin haluaa.

Kenelle tatuointi sopii?

No tatuointi sopii jokaiselle, joka itse sellaisen omaan nahkaansa haluaa. Toisen painostuksesta tai päähänpistosta sitä ei pidä ottaa. Mutta jos olet täysi-ikäinen, ja olet asiaa harkinnut, ja tiedät itse MIKSI haluat tatuoinnin ottaa, niin sitten vain ottamaan.

Minulta on kysytty, eikä tatuointiin jää koukkuun niin, että niitä pitää ottaa lisää ja lisää. Se ei ole niin. Monilla on vain yksi tatuointi. Itsellänikin tatuointien välillä on ollut useita vuosia. Enkä ole ottanut yhtään tatuointia vain tatuoimisen vuoksi. Kuvat liittyvät johonkin elämänvaiheeseen tai merkitykselliseen asiaan.

Tatuoinneilla on pitkä historia, ja niitä tehdään monissa kulttuureissa. Ilmeisesti tatuointeja on tehty yhtä kauan kuin ihmisiä on ollut. Niillä on ollut kulttuurista, uskonnollista tai symbolista merkitystä. Tatuointeja on löytynyt 4000 vuotta vanhoista Egyptin muumioista sekä 5300 vuotta vanhasta Alppien jäämies Özistä.

Ensimmäisen virallisen tatuointistudion perusti Martin Hildebrant vuonna 1864 New Yorkissa, ja 1800-luvun lopulla Englannissa ja Amerikassa oli suuri tatuointivillitys. Se jatkui lähes ensimmäiseen maailman sotaan saakka. Sen jälkeen tatuoinnit jäivät lähinnä merimiesten, sotilaiden ja rikollisten harrastukseksi. (Lähde: Art Line Tattoo)  

Nykyaikana tatuointi on yksi taidemuoto, jolla on useita tyylisuuntia. Moni tatuoija onkin erikoistunut tietyn tyylisuunnan tekijäksi. On ns. old shcool -tekijöitä, mustavalkoisiin kuviin erikoistuneita, muotokuviin erikoistuneita jne. Monien tatuointistudioitten työntekijöiden esittelytekstissä mainitaan heidän edustamansa tyylisuunta. Hyville tekijöille voi olla puolen vuoden jono. Harvassa paikassa tatuointia enää saakaan noin vain halutessaan. Tai jos saa niin pitäisi ehkä ihmetellä miksi.

Tatuoinnit eivät kerro tänä päivänä kantajastaan juuri mitään. Tatuointeja on kaiken ikäisillä, kaikkien ammattiryhmien ja sosiaaliluokkien edustajilla. Tatuointeja tiedetään olleen niin kuninkaallisilla kuin korkean tason poliitikoillakin. Minulle se on yksi itseilmaisun muoto, ja jokaiseen kuvaan, joka ihossani on, liittyy jokin tarina tai ajatus.

Instagram-tililtäni @vuorenjohanna löytyy IGTV-video viimeisimmästä tatuointikerrastani.