Rypyt ja roikot kuriin

Ikä näkyy väistämättä ihossa, sille nyt vaan ei voi mitään. Jos on saanut hyvät geenit syntymässä, saattaa iho pysyä kimmoisena ja melko rypyttömänäkin pitkälle seniorivuosiin. Useimmilla kuitenkin maan vetovoima alkaa näkyä jo viidenkympin jälkeen, kun iho alkaa veltostua.

Huonot elämäntavat, vääränlainen ruokavalio, stressi, unen puute ja yleinen terveystilakin näkyvät helposti ihossa. Jos siis haluat hyvän ihon, huolehdi muutenkin hyvinvoinnista. Ja asian voi kääntää toisinkin päin. Hyvän ihon tavoittelu sitä aktiivisesti hoitamalla kannustaa muuhunkin hyvinvoinnin edistämiseen. Hyvä iho myös antaa itsevarmuutta ja sitä kautta vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin. Sitä paitsi, ihonhoito voi olla itsensä hemmottelua, josta tulee hyvä mieli.

Toisilla on luonnostaan hyvä iho, joka kestää paljon. Mutta kovin monille sitä ei ole suotu. Useimmilla meillä suomalaisilla on ohut ja herkkä iho. Lisäksi talven pakkaset koettelevat ihoa. Kuiva ja herkkä iho, akneen taipuvainen tai läiskikäs iho on monen kohtalona. Ja sitten kun ikää tulee ongelmat saattavat lisääntyä tai muuttua toisiksi.

Yleensä ne, jotka sanovat, että riittää kun käyttää vettä ja saippuaa ja joskus vetelee niveaa, ovat niitä hyväihoisia. Niitä, joiden iho ei kirvele, kutia ja hilseile. Eikä siihen tule punaisia läiskiä tai viinirypäleen kokoisia finnejä.

Ihonhoito on myös itsensä hemmottelua

Itse en onneksi ole koskaan kärsinyt varsinaisesti aknesta satunnaisia finnejä lukuun ottamatta. Ihoni on kuitenkin hyvin kuiva ja herkkä. Lisäksi ihoni on sitä tyyppiä, joka muodostaa paljon luomia. Luomia on kaiken värisiä ja muotoisia. On ihon myötäisiä ja on paksuja, karkeita luomia. Luomista olen kirjoittanut enemmänkin täällä. Luomiani on useamman kerran poistettu ihotautilääkärin toimesta.

Paksumpien luomien lisäksi minulla on pigmenttimuutoksia eli pisamia kasvoissani. Tai luomiahan nekin ovat, mutta vähän eri näköisiä. Niitä kasvojen pisamia olen harmitellut, sillä en haluaisi olla ihan kirjava naamastani. Ja meikkivoidetta en ole tykännyt käyttää, koska kaikki aiheuttavat kutinaa. Olen käyttänyt lukuisia voiteita, joiden on sanottu vaalentavan ja ehkäisevän pigmenttimuutoksia, mutta valitettavasti en ole huomannut mitään tuloksia.

Innostuin ihonhoidosta jo ihan nuorena. Ensimmäinen kesätyöpaikkani 14-vuotiaana oli kemikaliokaupassa. Silloin tuli kyllä kokeiltua kaikkea. Myöhemmin olen hoitanut ihoani vaihtelevalla innostuksella. Lasten saanti näkyi aika rajusti niin ihossani kuin hiuksissanikin. (Ensimmäisen raskauden jälkeen tuli pälvikalju, joka onneksi parani.)

Välillä on ollut vuosia, jolloin minäkin olen mennyt sillä vesi-saippua-perusvoide -linjalla. Ja se on kyllä totisesti näkynyt. Aina ei jaksa tai ehdi välittää, kun elämässä on paljon isompiakin asioita kuin ihonhoito. Sitten välillä taas on ollut kaikki keinot käytössä ja kaapit täynnä kosmetiikkapurkkeja.

Viime vuosina olen taas satsannut kosmetiikkaan ja kokeillut monenlaisia tuotteita. Nautin hyvän tuoksuisista ja hyvältä tuntuvista voiteista. Huippukalliita tuotteita en raaski ostaa, mutta monista edullisistakin tuotesarjoista löytyy oikein hyviä tuotteita, joita läträtä ihoonsa. Nykyään ajattelen mainoksen mukaisesti: Koska olen sen arvoinen.

Kauneushoitolassa tai kosmetologilla en ole juurikaan käynyt viime vuosia lukuun ottamatta. Olen pitänyt vähän vastenmielisenä ajatusta, että joku vieras ihminen nyppisi ja lääppisi kasvojani. En ole pystynyt rentoutumaan sellaisessa tilanteessa, kuten en muuten myöskään kampaajalla. Sitä paitsi olen hyvin skeptinen kaikkien ”ihmeaineitten” suhteen.

Roikkuva kaulanahka kiusana

On luonnon laki, että painovoima vetää alaspäin, toistuvat liikkeet ja ilmeet myös saavat ihossa aikaan ryppyjä. Kaikki rypistyvät enemmän tai vähemmän, ja kaikkien iho myös ohenee ja veltostuu. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Toiset kuivuvat ja rypistyvät kuin rusinat vanhetessaan, kun toisilla iho vain veltostuu ja alkaa painua alaspäin.

Itse kuulun valitettavasti tähän jälkimmäiseen ryhmään. Olen niitä, joille tulee komeat hamsterinpussit leukapieliin, kun poskien rasva valuu sinne. Kaulanahka alkaa roikkua ja leuan alla on pussi tai kaksi, tai pelkkä heltta. Silmienkin alla on löysän ihon muodostamat pussukat.

Nämä muutokset tekevät ulkonäön suorastaan vieraaksi. Joskus tuntuu oudolle, kun peilistä katsoo tämän näköinen ihminen. Jotain tuttua on, mutta myös jotain vierasta ja outoa. Joku vanha ja väsyneen näköinen ihminen siellä peilissä on.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen saa tehdä omalle iholleen ja naamalleen mitä haluaa. Jos haluaa käyttää vain vettä ja saippuaa, niin siitä vaan. Jos haluaa ravata kosmetologin hoidoissa, niin siitä vaan. Tai jos haluaa, että kirurgi kiristää venyneen nahan, niin siitä vaan. En tiedä mitä pahaa siinä on, jokainen valitkoon itse. Onneksi asenteet ovat nykyään sallivampia näissäkin asioissa.

Muistettakoon, että minä puhun nyt oikeasti aikuisten vanhenemisesta ja ihosta. En itsekään pidä hyvänä suuntauksena sitä, että nuoret, kauniit ja hyväihoiset ihmiset käyvät kiristämässä, täyttämässä ja leikkauttamassa kasvojaan usein ulkopuolisten antaman kauneuskäsityksen vuoksi.

Seuraavaksi Plasma pen -käsittely

Oma ihoni ei ole minulle sillä tavalla pyhä asia, ettei siihen voisi kajota. Onhan minulta poistettu yli 20 luomea eri puolilta kehoani joko leikkaamalla, höyläämällä tai jäädyttämällä. Minulla on ihossani myös tatuointeja, ja niitä todennäköisesti tulee vielä lisääkin. Yläluomeni on leikattu. (Lue siitä täältä.) Kasvoihin en tatuointia ottaisi, mutta muuten lähes kaikki on sallittua.

Ihoni on ollut melko hyvä ja kiinteä, mutta vaihdevuosien jälkeinen aika on näkynyt selvästi. Kuudenkympin kieppeillä alkoi selvä alamäki. Iho veltostui entistä enemmän ja alkoi roikkua selvästi. Pigmenttimuutoksia tulee koko ajan lisää. Ilmeeni on väsynyt ja nyreä suunpielten kääntyessä alaspäin. (Pitäisi muistaa hymyillä reippaasti koko ajan.)

Mutta nyt siis haluan taistella kaikkia muutoksia vastaan. Tiedän, etten voi pysäyttää aikaa, enkä edes halua näyttää miltään kolmekymppiseltä. Hyvänen aika sentään. Olen ylpeästi yli kuusikymppinen ja hyvä niin! Haluaisin silti olla virkeän ja freesin näköinen.

Siksi on hyvä, että voin sentään hidastaa muutosten näkymistä. Olenkin nyt tänä vuonna (2020) käynyt ensimmäiset kerrat ottamassa mikroneulausta ja RF-hoitoa. Molemmat ovat koneellisia hoitoja ja näistä voin kertoa toiste enemmän.

Yksi hoitokerta kaikkine vaiheineen on kestänyt noin 1,5 tuntia. Ensimmäinen kerta tietysti jännitti, mutta jostain syystä pidin siitä! Onnistuin rentoutumaankin niin, että varmaan kävin unessakin aina välillä. (Toivottavasti en kuorsannut!) Ihanaa oli se, että minua ei nipistelty eikä puristeltu, laitettiin milloin mitäkin voidetta ja sitten koneella käsiteltiin.

Olen vakuuttunut mikroneulauksen hyödyistä. Kulmakarvojen välissä ollut ”sibeliusryppy” on selvästi pienentynyt, ja nenän varteen ilmestynyt poikittainen poimu on hävinnyt! Ehkä myös ne nenän alta leukaan ulottuvat ns. nasolabiajuonteet ovat pienentyneet. Olen ottanut tänä vuonna kaksi kertaa kolmen käynnin sarjan. Ja olen ollut todella tyytyväinen.

Nyt haluan kuitenkin kokeilla – vaikka vain uteliaisuudesta – muitakin hoitomuotoja. Seuraavaksi olen menossa plasma pen -hoitoon. Hoidosta kerrotaan näin: Plasma pen -hoito muodostaa pienen plasmakaaren, joka supistaa ja kiinteyttää ihoa. Tämä mikrotrauma stimuloi kollageenintuotantoa. Tulokset kestävät kolmesta viiteen vuotta ja hoidon voi uusia noin viiden kuukauden päästä.

Jännittävää nähdä ja kokea mitä hoidossa tapahtuu, miltä se tuntuu ja miten siitä toipuu. Ja saako sillä oikeasti näkyviä tuloksia. Tulen kertomaan täällä blogissa kokemukseni kuvin sanoin sitten kun se on tehty.