Arkea pakoon Qatariin, osa 1

Parin vuoden matkustustauon jälkeen oli päästävä reissuun, kun pandemiakin näytti vihdoin laantuvan keväällä 2022. Ainakin matkustusrajoitukset hieman helpottivat. Koska puoliso ei ollut innokas lähtemään, päätin lähteä yksin talvilomamatkalle. Suunnaksi otin lempipaikkani Qatarin.

Mutkikkaat alkuvalmistelut

 Ihan helpolla ei Qatariin ollut menemistä. Varasin lennot ja hotellin normaalisti, mutta sitten aloin tutkia lentoyhtiön sivuilta maahantulovaatimuksia. Niitä sai tavata moneen kertaan. Pitkiä englanninkielisiä tekstejä, joissa oli monia vaihtoehtoja riippuen siitä, mistä maasta tulija oli. Suomi oli ”punaisella listalla”, eli vaatimukset olivat monia muita maita tiukemmat.

Ensinnäkin koronarokotukset piti olla kunnossa ja niistä piti olla todistus. Maahantulo vaati myös etukäteen rekisteröitymisen Qatarin yhden ministeriön sivulle, ja sinne piti myös ladata kopio rokotustodistuksesta ja passista maahantuloluvan käsittelyä varten. Lupaa varten tarvittiin päivämäärät jokaisesta rokotuksesta.

Koronatestissä tuli käydä 72 tuntia ennen lähtöä, ja negatiivisesta tuloksesta tuli olla virallinen todistus. Vaatimuksena oli myös uusi testi maahantulon jälkeen vuorokauden kuluessa. Lisäksi lentoyhtiötä varten tuli täyttää yksi lomake, ja mukana pidettäväksi toinen lomake. Puhelimeen piti ladata ”Ehteraz” -appi, eli paikallinen koronapassi.

Pari päivää ennen lähtöä vaatimukset muuttuivat. Nyt testissä piti käydä korkeintaan 48 tuntia ennen lähtöä ja siitä piti saada todistus. Mutta määränpäässä ei enää tarvinnutkaan mennä uudestaan testiin. Laskin tunteja ja etsin paikan, johon pääsisin testiin juuri sopivalla hetkellä niin, että ehtisin saada tuloksen sekä todistuksen itselleni ennen lähtöä.

Päivää ennen lähtöäni sain ilmoituksen, että maahantulolupaani ei hyväksytty, ja pyydettiin lataamaan todistus toisesta rokotuksesta. Minullahan oli todistus vain kolmannesta, koska olen kolmesti rokotettu.

Olin juuri saanut sähköpostiini virallisen todistuksen negatiivisesta Covid19-testistä, joten latasin sen sekä saman rokotustodistuksen kuin aiemminkin ministeriön sivulle ja lähetin maahantuloanomukseni uudestaan. Kymmenen minuutin päästä tuli ilmoitus, että minut on hyväksytty. Wellcome to Qatar!

 Vihdoinkin matkalla

Matkani alkoi junalla Tikkurilaan, jossa vaihdoin toiseen junaan, joka meni suoraan lentokentän terminaaliin. Yllättävän vaivatonta! Yritin matkustaa kevyesti ja olin liikkeellä vain käsimatkatavaroilla. Olin varannut hyvin aikaa, koska tiesin, että koneeni lähtee kauimmaiselta portilta, jonne saa kävellä pitkään. Varauduin myös kaikkien papereitten selvittelyyn.

Onneksi olin tulostanut kopiot itselleni ihan kaikesta. Niin saamastani maahantuloluvasta ja koronapassista kuin hotellivarauksestakin. Kaikki paperit tutkittiin ja kaikki valokuvattiin. Olin tosi helpottunut, kun lopulta pääsin koneeseen.

Lento kesti sen kuutisen tuntia kuten ennenkin, vaikka nyt kone kiersi Ukrainan länsipuolelta siellä olevan sodan vuoksi. Qatar Airwaysilla lentäminen on aina mukavaa, mutta nyt halusin maksimoida mukavuuden. Lensin siis ensimmäistä kertaa business-luokassa.

Ja lento olikin silkkaa nautintoa. Hyvä, kaikin tavoin säädeltävä tuoli omassa kolossa, pari kunnon tyynyä ja ihana peitto. Vieressä oli pöytätilaa ja edessä näyttö. Minulle tuotiin vastamelukuulokkeet, käsipyyhkeitä, käsidesiä ja kertakäyttöhanskat. Istuimen sai ihan makuuasentoon halutessaan tai vain jalkaosa ylös.

Ruokailua varten pöydälle tuotiin valkoinen liina ja niin alku- kuin pääruokakin olivat hyviä. Jälkiruuasta puhumattakaan. Vessaan ei tarvinnut jonottaa, ja lisäksi vessassa oli tarjolla hammasharjoja ja -tahnaa, partahöylä ja partavettä. Palvelu pelasi viimeisen päälle.

Alkupalat katettuna valkoiselle liinalle.

Mikäs tässä on köllötellessä ja elokuvaa katsoessa.

Lisäksi business-luokkalaisille oli omat kuljetukset koneeseen ja myös koneesta terminaaliin. Kaikki sujui todella joustavasti. Pakko on todeta, että selvästikin rahalla saa laatua, tilaa ja palvelua. Toisaalta hintaero turistiluokkaan on niin suuri, etten tiedä saako sittenkään koko rahalle vastinetta. Joka tapauksessa nautin olostani täysin siemauksin.

Jännitin vähän sitä, minkälainen syyni olisi Qatarin maahantulotarkastuksessa, mutta siellä papereitani vain vilkaistiin. Minulta kysyttiin, montako rokotusta olen saanut ja vastasin, että kolme. Eikä sitten muuta. Olin perillä ja kello oli puoli kaksitoista yöllä.

Nostin lentokentän automaatista käteistä rahaa, sillä paikallista valuuttaa ei saa maan ulkopuolella. Läheskään joka paikassa ei myöskään voi maksaa kortilla, joten käteistä on oltava. Sitten otin taksin ja ajoin sillä hotelliini: Souq Wagif Boutique hotels Al Bidda. Matka kesti vartin verran. Ulkoilman lämpö, kaikki värikkäät valot ja tienvarren palmut toivottivat minut tervetulleeksi tuttuihin maisemiin.

Ja minä olin niin iloinen. Päätin unohtaa viikoksi kaiken, mikä kotona stressasi. Pandemia, työt, hirveä sota ja oma terveydentilani. Keskityin vain nauttimaan jokaisesta hetkestä.

Hyvä perushotelli

Hotellihuoneeni oli lähinnä sellainen perushuone. Kaksi sänkyä, kirjoituspöytä ja tuoli, pieni sohva ja sohvapöytä. Kahvin- ja teenkeittotarpeet, pullotettua vettä. Baarikaappi oli tyhjä pandemian vuoksi. Kylpyhuoneessa oli tarjolla hammasharja, tahnaa, kampa, saippua, suihkumyssy, vartalovoidetta, hiustenpesu- ja hoitoainetta. Olin ihan tyytyväinen. Varsinkin kun huone oli siisti ja sänky oli ihana.

Hotellin aamiaishuone.

Hotellissa oli suuri aamiaishuone, jossa ei nyt ollut aamiaispufeeta tarjolla, koska oli tämä pandemia. Syötävät piti tilata tarjoilijalta ja kävihän se niinkin. Kaikki mitä söin, oli erinomaisen hyvää. Henkilökuntakin oli erittäin ystävällistä.

Hotellin hissiin sai mennä vain kaksi ihmistä kerrallaan. Heillekin on paikat merkittynä, eli nokka nurkkaa kohti. (No todellisuudessa itsekin olin hississä kahden muun henkilön kanssa ihan normaalisti.)

Muutenkin hotellin henkilökunta oli hyvin ystävällistä. Sisääntuloaulassa oli aina pari kolme henkilöä, jotka mennen tullen tervehtivät lähes ylitsevuotavaan tyyliin ja kyselivät, miten sujuu ja onko kaikki hyvin. Hotelli oli myös hiljainen ja rauhallinen. Olin valinnut hotellin pääasiassa sen sijainnin vuoksi, ja se olikin hyvä. Markkinapaikka Souq Wagif alkoi lähes oven edestä.

Hotellini sisääntulo.

Markkinapaikan humua

Olen käynyt Qatarissa ja sen pääkaupungissa Dohassa pari kertaa aikaisemminkin. Souq Wagif oli minusta ihana paikka, ja siksi se oli minulle tärkeä. Kiertelin sen kapeilla kujilla joka päivä. Aamupäivisin siellä on hiljaisempaa, sitten keskipäivällä vietetään siestaa ja illemmalla paikka kuhisee elämää, ääniä ja värejä.

Ensimmäisen päiväni iltani kävin ottamassa hennaukset käsiini. Kumpaankin käteen tuli kuviot sormenpäistä käsivarren puoliväliin. En valinnut mitään kuviota vaan annoin tekijälle vapaat kädet. Kauniit hennaukseni maksoivat 50 rialia, eli noin 13 euroa. Tuosta hennauspäivästä on nyt kaksi viikkoa ja vielä näkyy hennot kuviot ranteen yläpuolella.

Tältä käteni näytti heti hennauksen jälkeen. Tuo aine rapisee pois 15-30 minuutin kuluessa ja vain väri jää iholle. Tuo odotusaika pitäisi pystyä olemaan niin ettei hennaus leviä tai tahriinnu.

Päivien mittaa ostin Souqista makeisia ja taateleita sekä uuden, sinisen abayan itselleni. Abaya on erinomaisen mukava vaate, jonka alle voi pukea mitä haluaa. Sen voi pitää kiinni tai auki. Ostin itselleni levähelmaisen, mutta uutta muotia näkyi olevan sellainen hieman pussittava, alhaalta kapeampi malli. Monissa on nykyään myös selkeät hihat (kuten omassani), joten se käy vaikka maksimekosta.

Souqissa on kymmeniä ”kottikärrymiehiä”, eli iäkkäitä miehiä kottikärryjensä kanssa. Kaikilla on samanlaiset, numeroidut liivit, joten oletan, että heillä on lupa tähän ammatinharjoittamiseen. Kun rouvat käyvät ostamassa souqista elintarvikkeita, kenkiä, leluja, kattiloita (tai hellan!) he palkkaavat kottikärrymiehen kuljettamaan tavaroitaan kapeilla kujilla.

“Kottikärrymies” numero 3 odottaa asiakkaansa kanssa tämän tilaamaa kyytiä.

Iltaisin kun päivän kuumuus helpottaa, ihmiset kerääntyvät ulos aukioille. Souqin luona myydään monenlaisia herkkuja kuten jäätelöä, limsoja, eräänlaisia muurinpohjalettuja ja muita herkkuja. Lapsille on paljon tekemistä. On värikästä pikku junaa, poniratsastusta, karusellia ja erilaisia ilmapalloja.

Iltahulinoista tuli vähän mieleen meikäläisten vappu. Varsinkin kun ilmapallojen myyjiä oli paljon. Mutta täällä se on joka ilta.

Tällä reissullani - maaliskuun alkupuolella - päivälämpötilat olivat alimmillaan +26 C ja korkeimmillaan +37 C. Iltaisin viileni selvästi ja lämpö putosi 20 asteen tienoille alkuviikosta. Loppuviikosta lämpö pysyi yölläkin melko lämpimänä.

Kaikki sisätilat on kuitenkin tehokkaasti ilmastoitu, joten kuuma tulee vain ulkona. Tosin oman kokemukseni mukaan siellä tuulee enemmän tai vähemmän aina. Aurinko ei myöskään räkötä kirkkaalta taivaalta, sillä ilmassa tuntuu olevan usvaa ja / tai hiekkapölyä aina. Alle 30 asteen lämmössä minulla ei siellä ole liian kuuma.

Souq Wagifissa on useita mehu / smoothie -kioskeja. Niistä saa ihania, vastatehtyjä mehuja, smoothieita ja milkshakeja.

Melkein joka ilta istuin pitkään ulkona jollakin penkillä ja katselin perheitä, jotka olivat tulleet viettämään aikaansa ulos. Ihmiset näyttivät iloisilta ja lapset juoksentelivat ympäriinsä. Eräänä iltana viereeni istahti nainen, joka oli ostanut kaksi täytettyä lättyä. Hän halusi antaa toisen minulle ja otin sen kiitollisena vastaan. Toisena iltana sain erään mehukioskin myyjältä kaksi banaania.

Tällä rouvalla oli tyylikäs ja ilmeisen suosittu tuoksukauppa.

Silloin tällöin joku pysähtyi tervehtien ja kyseli mistä olen. Siinä vaihdettiin sitten pienet kuulumiset. Kukaan tapaamistani ihmisistä ei tosin tiennyt missä Suomi sijaitsee. Vaikka olin siellä erilaisessa kulttuurissa yksin – naisena - en missään tuntenut minkäänlaista uhkaa tai pelkoa. Kaikki olivat ystävällisiä ja kohteliaita ja myös erittäin auttavaisia.

Ikävää oli vain se, että siellä oli maskipakko. Maskia täytyi pitää kasvoilla tietysti lentokentällä ja -koneessa, mutta myös kaikkialla, missä oli ihmisiä. Siis myös ulkona. Sekä autossa, jos sen sisällä oli enemmän kuin yksi henkilö. Tosin lähtöpäivänäni säännöt muuttuivat niin, että maskia ei tarvinnut enää pitää ulkona.

Itse pyörin vain vanhan kaupungin puolella. Mutta lahden takana näkyy West Bay, eli uusi ja upea keskusta pilvenpiirtäjineen.

Edessä on perinteisiä puuveneitä, joilla edelleen kalastetaan ja myös kuljetetaan turisteja.

Enimmäkseen siis kiertelin hotellin lähistöllä. Kulkemista hiukan haittasi joka puolella olevat työmaat. Kaikenlaisia rakennelmia oli menossa sekä tietöitä tehtiin vähän joka puolella. Läheinen, suuri moskeija oli sekin remontissa. Kaikki tulossa olevien jalkapallon MM-kisojen vuoksi.

Kävin kuitenkin yhtenä päivänä Kataran kulttuurikylässä ja seuranani oli suomalainen Marju, joka asuu Dohassa. Hän myös opetti minut käyttämään Dohan metroa! Kaksi iltaa vietin autiomaassa paikallisen turistioppaan kanssa, joka oli tuttu jo edellisiltä reissuilta. Mutta näistä upeista kokemuksista kerron eri jutussa.

Lue myös vanhemmat artikkelit: Budjettipostaus Qatarin matkasta sekä Keihäänheittoa ja hiekkadyynejä Qatarissa

3.4.2022 Johanna