Arkea pakoon Qatariin, osa 2

Kataran kauneutta ja aavikon installaatio

Viimeisimmällä lomallani (maaliskuussa 2022) Qatarissa pääsin nauttimaan kauneudesta ja kulttuurista. Kauneutta minulle edusti Kataran kulttuurikylä, joka kyllä pitää sisällään runsaasti sitä kulttuuria, mutta tässä tapauksessa minulle tärkeintä oli paikan kauneus.

Olen käynyt Katarassa aiemminkin, joten tiesin mitä odottaa. Alue on toki rakennettu turisteja varten ja se on avattu vasta 2010, mutta silti minusta aina käymisen arvoinen. Paikka on hiukan sokkeloinen monine rakennuksineen, mutta jotain erikoista siellä on. Kävin nyt siellä Qatarissa asuvan suomalaisen tuttuni kanssa.

Katarassa on kaksi moskeijaakin. Toinen niistä on kirjava, upeasti koristeltu moskeija, jonka suunnitteli kuuluisa turkkilainen moskeijasuunnittelija Zainab Fadil Oglu. Moskeijan ulkopinnan kuviot on toteutettu pääosin turkooseilla ja violeteilla mosaiikeilla. Siellä on myös runsaasti upeita käsitöitä, koristeita, kirjoituksia ja mosaiikkilaattoja. Edellisellä reissullani kävin siellä sisälläkin sekä miesten että naisten puolella.

Violetin ja sinisen kirjava moskeija.

Toinen, minusta vielä kauniimpi, moskeija on kultainen moskeija. Se on ottomaanityylinen ja sen pinta on tehty pienillä, kullanvärisillä mosaiikin paloilla. Valitettavasti tästä moskeijasta en ole löytänyt mitään tarkempia tietoja.

Kultainen moskeija on lumoavan kaunis.

Kataran alue on suuri ja siellä liikkuu golfkärryn näköisiä ajoneuvoja, joissa on kuljettaja. Ne ovat alueella liikkuvien vapaassa käytössä. Eikä maksa mitään. Mekin otimme lopuksi kyydin sellaiselta kärryltä ja se ajelutti meitä kaunista rantabulevardia pitkin metroasemalle saakka. Pimenevässä, lämpimässä illassa ajelu tukka hulmuten, pitkin kaunista rantakatua, oli yksi matkani kohokohdista.

Kataran omilta sivuilta voit lukea lisää Kataran historiasta, tavoitteista ja sen tarjoamista tapahtumista. Siellä on taidegallerioita, teatteri ja paljon muuta.

Katarassa on myös suuri (ja kallis) tavaratalo sekä useita ravintoloita. Boho-ravintola on upealla paikalla kukkulan päällä ja siellä on kuulemma erittäin hyvä ruoka. En ole siellä käynyt, mutta ehkä seuraavalla matkallani ehdin sinnekin…

Boho on hienolla paikalla kukkulan päällä.

 Aavikon installaatio

Eräänä iltapäivänä paikallinen tuttu autokuski tuli hakemaan minua ja me lähdimme Zekreetin aavikolle. Noin tunnin ajomatkan jälkeen hän ajoi asvalttitieltä pois ja matka jatkui hiekalla. Tosin tämä Zekreetin aavikko koostuu hiekan lisäksi terävistä kivistä, joten auton renkaista piti päästää painetta pois, jotta ne eivät rikkoontuisi.

Ajoimme siis tieltä ulos ja sitten tien toiselle puolelle alikulkutunnelin kautta. Tunneli oli tehty kameleita varten. Se oli minusta aika hauska. Osaavatkohan kamelit lukea..? No me ajoimme hetken aikaa ja sitten eteen nousikin ensimmäinen neljästä teräspilarista.

Zekreetin aavikolla on yhdysvaltalaisen kuvanveistäjän Richard Serran installaatio ”East-West/West-East”, joka koostuu neljästä teräksisestä paadesta. Ne ovat vain 10 cm paksuja, mutta korkeutta on yli 14 metristä aina yli 16 metriin. Vuonna 2014 valmistuneella teoksella on yhteismittaa yli kilometri. Sitä ei kyllä paikan päällä uskoisi.

Richard Serra teetti kuulemma tarkat maaperätutkimukset etsiessään sopivaa kohtaa installaatiolleen. Hän on tunnettu juuri näistä tämän tyylisistä teoksistaan, jotka koostuvat metallilevyistä. Tämä Qatarin teos on kuitenkin kaikkein korkein.

Tunnelma siellä oli erikoinen. Paadet olivat kuin jostain avaruuselokuvasta tai toiselta planeetalta. Niiden täytyy olla syvälle istutettuja, että ne kestävät autiomaan tuulet. Ne myös kaikuivat kun niitä päin huusi, ja ne hohtivat lämpöä, kerättyään auringon energiaa koko päivän. Tämä installaatio oli yksinkertainen, mutta outo ja erikoisen tunnelman luoja keskelle ei mitään.

Tämä kuva antaa hieman mittakaavaa tästä terässeinäkkeestä.

Kuulemma yhtenä päivänä vuodessa, kun aurinko laskee, ensimmäisen paaden varjo osuu millilleen toiseen paateen, jonka varjo taas osuu kolmanteen ja sen neljänteen. Auringon laskiessa varjo alkaa nousta paaden juurelta, ja auringon painuessa alas voi seurata miten varjo nousee ylös.

Haarapääskyt ja Otava

Zekreetin autiomaassa on myös korkeita kallioseinämiä. Ne eivät oikeastaan ole kallioita vaan hiekkakivestä muodostuneita korkeita muodostelmia. Silloin harvoin kun sataa, niin sadevesi huuhtelee hiekan seassa olevaa suolaa pois, ja näin kovertaa sen seinämää. Vähitellen tämä kallio alkaa näyttää sateenvarjolta kun alaosa kapenee.

Kävelin tällaisen suuren seinämän eteen ja ilokseni huomasin, että siellä lenteli haarapääskyjä. Ainakin niin tutusta ääntelystä ja pitkistä pyrstösulista päätelleen ne olivat haarapääskyjä. Kallioseinämässä, leveämmän yläosan alla oli niiden pesiä.

Samalla tavalla ilahduin myöhemmin auringon jo laskettua, kun huomasin taivaalla Otavan. Sekin tuntui niin kodikkaalta. Ja samalla tuli tunne siitä, että en loppujen lopuksi olekaan niin kaukana kotoa. Olenhan saman tähtitaivaan alla ja voin katsoa samoja tähtikuvioita kuin kotonakin. Vähän eri kulmasta tosin.

Zekreetissä on myös vanha kylä, joka on hylätty arviolta 1800-luvun alussa. Kylän toisella puolella oli Qatarin ensimmäinen matalavesisatama, jonne mm. tuotiin Bahrainista makeaa vettä ja elintarvikkeita. Satama toimi myös öljy-yhtiöiden käytössä. Myöhemmin sisämaan puolelle perustettiin uusi kylä.

Alueen yksi erikoisuus on ”Film City”, eli elokuvaa varten 2016 rakennettu kylä, joka on mallinnus vanhasta arabikylästä. Alue on nyt aidattu ja vartioitu. Valitettavasti se oli oman matkani aikana myös jostakin syystä suljettu. Zekreetin alueella on siis paljon nähtävää, ja aikaa pitäisi varata koko päivä kaiken katsomiseen.

Arkea pakoon Qatariin, osa 1 aukeaa tästä.

19.4.2022 Johanna