Valloittava Oman, osa 1

Oman yllätti vehreydellään ja ystävällisyydellään

Tein yksin pienen reissun Arabian niemimaalla sijaitsevaan Omanin sulttaanikuntaan. Se oli minulle uusi tuttavuus, mutta erittäin myönteinen sellainen. Tässä matkakertomuksen ensimmäisessä osassa kerron yleisiä asioita Omanista ja sen hintatasosta.

Omaniin ei ole Suomesta suoria lentoja, joten lensin Helsingistä Dohaan ja sieltä Omanin pääkaupunkiin Muscatiin. Siitä kun lähdin kotoa Pirkanmaalta, kesti 16 tuntia päästä hotelliin. Lentokentällä ei onneksi tarvinnut pitkiä aikoja maleksia. Ja ihmeen hyvin tuon pitkän matkan jaksoin.

Alusta loppuun asti pidin matkapäiväkirjaa instagram-tililläni @mummo_matkustaa. Minulta kysyttiin matkani aikana monta kertaa, että kuinka uskallan matkustaa yksin, naisena, arabimaahan. Noh, uskallan hyvin, koska tilastollisesti esim. Oman on niitä turvallisimpia maita matkaajalle. Olen matkaillut arabivaltioissa ennenkin, enkä koskaan ole kokenut minkäänlaista uhkaavaa tai kiusallista tilannetta.

Pitää myös muistaa, että Lähi-Idän valtiot ovat hyvin erilaisia. Joissakin käydään heimosotia ja joissakin on vallanpitäjinä vanhoillisia ääriajattelijoita. Ja sitten on näitä turvallisempia maita. Omanissa on koulupakko, joka koskee niin poikia kuin tyttöjäkin. Tämä näkyi mm. siinä, että kaikki tapaamani ihmiset osasivat englantia ja myös tiesivät missä Suomi sijaitsee. Oman onkin yhtä aikaa vahvasti perinteisiin nojaava, mutta myös nykyaikainen.

Omanin pääkaupunki Muscat on yllättävän vehreä.

Omanin valtio on noin Suomen kokoinen pinta-alaltaan, ja asukkaita siellä on noin 4,5 miljoonaa. Yli puolet asukkaista on alkuperäisväestöä. Oman ei ole yhtä rikas kuin naapurimaansa Arabiemiraatit, vaikka Omanissakin on öljyä ja kaasua. Kupari on lisäksi yksi päävientituote. Muuten Oman on suurelti maatalousyhteiskunta. Siellä viljellään omenoita, granaattiomenoita, limettejä ja tietysti taateleita. Yhtään kiiltävää pilvenpiirtäjää en nähnyt – onneksi.

Vähän luxusta elämään!

Otin tälle reissulle hotellihuoneen vähän paremmasta hotellista. Osin siksi, ettei minulla ollut käsitystä hotellien tasosta, ja toiseksi siksi, että halusin päästä meren rantaan. Valintani oli sen vuoksi Grand Hyatt Muscat, suuri viiden tähden rantahotelli, jossa jokaiseen huoneeseen kuuluu parveke. Hotellin valinta osui nappiin!

Hotelli Grand Hyatt Muscat rannalta päin katsottuna.

Huoneeni oli kaunis ja tilava ja mikä parasta, siinä oli parveke sisäpihalle. Sisäpihalla kasvoi palmuja ja lenteli papukaijoja. Siellä oli uima-altaat ja allasbaari sekä lapsille tekemistä. Parvekkeelta näkyi myös meri, joka oli hotellin pihasta muutaman askeleen päässä. Rantaviivaa oli kilometrikaupalla ja siinä oli hiekkaranta sekä rantabulevardi. Ihana ympäristö!

Hotellin piha-alue oli tunnelmallinen auringon laskettua ja auringonottajien lähdettyä.

Hotelli oli upea myös aulatiloiltaan ja siellä oli useita ravintoloita. Valitettavasti siellä oli myös kaikki kallista. Hotelli ei ollut läheskään täynnä, joten rauhallista oli. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja auttavaista. En tiedä olisiko minun kuulunut antaa tippiä, mutta kun kukaan ei sen näköisenä katsonut minua, niin en antanut. Tapani mukaan jätin lähtiessäni hieman paikallista valuuttaa huonesiivoojille.

Hotellin aulatilat kuten muutkin tilat olivat kauniita ja perinteiseen tyyliin sisustettuja.

En muista, että olisin koskaan ulkomaan reissullani makoillut altaalla, mutta nyt tein sitäkin. Tosin varjossa ja välillä kävin uimassa ja itseäni viilentämässä. Lämmintä oli noin +35 astetta joka päivä, joten kauaa siinä lämmössä en pystynyt olemaan.

Ihmettelin niitä turisteja, joiden näin tulevan altaalle aurinkotuoliin makaamaan aamulla, ja lähtevän auringon laskiessa. Täytyy olla hyvä lämmönsietokyky!

Tavoistani poiketen vietin välillä aikaa myös altaalla. Tässä nautin allasbaarista ostettua virkistävää sitruuna-minttujuomaa.

Pukeutumisesta

Minulle oli kerrottu, että Omanissa ollaan hyvin vanhoillisia ja on syytä pukeutua peittävästi. Myös hiukset neuvottiin laittamaan kiinni. Siksi hämmästyinkin, kun näin kaupungilla turisteja hihattomissa mekoissa ja paidoissa, miehiä polvihousuissa ja naisia jopa shortseissa. Toki paikalliset pukeutuvat perinteiseen tapaan. Itse pidin huolta siitä, että polvet ja olkapäät olivat peitossa.

Arabiemiraateissa ja Qatarissa olin nähnyt paljonkin arabimiehiä farkuissa ja t-paidassa tai collegepuserossa (ja lippis päässä), mutta Omanissa en yhtään. Kaikki miehet pukeutuivat perinteiseen pitkään paitaan, dišdašaan ja pyöreään kirjailtuun hattuun, kumaan. Omanissa monien miesten paitaan kuuluivat myös kauluksesta roikkuvat tupsut, joiden tarkoitus on kuulemma toimia tuoksuttajina. (Niihin siis laitetaan tuoksua.) Kenkinä miehet käyttävät lähes yksinomaan nahkasandaaleja.

Naiset taas pukeutuvat kuten musliminaiset muuallakin Lähi-Idässä. Värikkäät vaatteet peitetään abayalla, joita näin mustia, sinisiä, vihreitä, vaaleita, kirjailtuja ja kimaltavia. Hiukset ja kaula peitetään huivilla, hijabilla. Kasvot peittävää niqabia sen sijaan en juuri nähnyt. Naisten asuun näytti kuuluvan myös hieno käsilaukku ja korkokengät tai sitten lenkkarit.

Kaikki naiset eivät käytä perinteisiä asuja, vaan näin monia länsimaisissa asuissa, mutta huivi päässä. Ja näin jopa miehen seurassa kulkevan nuoren naisen, jolla oli päällään musta abaya, mutta ei huivia ja hiukset auki. Sain jotenkin sellaisen vaikutelman, että Oman on kuitenkin aika suvaitsevainen.

Oman ei ole halpa maa

Minulla on tapana käydä ulkomailla ollessani paikallisessa ruokakaupassa. On mielenkiintoista katsoa, mitä siellä syödään, minkälainen valikoima on ja mikä on hintataso. Kävin siis Omanissa parissakin ruokakaupassa. Valikoimaa oli todella paljon! Aivan kuin olisi täällä mennyt Prismaan. Myös valmisruokia oli. Ruuat tietysti poikkesivat vähän suomalaisesta valikoimasta. Hintataso oli suunnilleen samaa luokkaa kuin kotimaassa.

Kävin myös ravintoloissa syömässä. Ruoka oli minusta aika kallista, mutta toisaalta hotelleissa on aina kalliimpaa. Ja olinhan maan pääkaupungissa, joten sekin saattoi vaikuttaa. Ehkä jossain pienessä kaupungissa olisi ollut halvempaa.

Mall of Oman -ostoskeskuksessa on kolme kerrosta.

Kävin Mall of Oman -ostoskeskuksessa parikin kertaa. Siellä kahvilassa esim. vesipullo maksoi 500 baisaa, eli noin 1,23 €. Suklaapatukat maksoivat noin 2,50-3,00 €. Ostoskeskuksesta muuten löytyi tuttuja liikkeitä: H&M, Mango, Starbucks jne. Myös Ikea löytyy Omanista. (Mistäpä ei löytyisi!)

Kuva on otettu Mall of Oman -ostoskeskuksen naistenhuoneessa. Pitkä sifonkimekko alusmekolla on oikein sopiva asu Omaniin.

Omanissa on nykyään jonkun verran linja-autoliikennettäkin, mutta itse käytin taksia. Sekin oli yllättävän kallista. Kun Qatarissa ajoi alle kymmenellä eurolla vaikka minne, niin Omanissa ei juuri minnekään. Kymmenen minuutin ajo ostoskeskukseen ja takaisin maksoi noin 36 €.

Tuosta Omanin rahayksiköstä kerrottakoon, että siellä on oma valuutta Omanin rial, eli OMR. Yksi OMR on noin 2,5 euroa. Erikoista siinä on se, että rialissa on kolme desimaalia, eli tuhannesosa rialista on yksi baisa. Omanissa ei ole kolikoita ja pienin seteli on 100 baisaa (eli noin 2,5 senttiä). Joten 500 baisaa on puoli rialia (noin 1,25 euroa). Itselläni oli pieniä vaikeuksia hahmottaa tätä…

Kahvila Starbucksissa vesipullo maksoi 500 baisaa, eli puoli rialia. (Noin 1,25 €)

Ystävälliset omanilaiset

Ihmiset olivat huomattavan ystävällisiä joka paikassa missä kävin. Eikä se ollut mitään turistikohteliaisuutta, vaan aitoa vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä, huumoria unohtamatta. Oman ei ole mikään turistirysä, ja turisteja näkyikin lähinnä hotellin ympäristössä ja nähtävyyksillä.

Ostoskeskuksessakin enemmistö näytti olevan paikallisia ihmisiä. Tai naapurimaiden turisteja, länsimaisia oli selvästi vähemmän. Kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään erityistä huomiota, ja kahviloissa sekä kaupoissa sain erinomaista palvelua.

Takseja ei liikenteessä näkynyt läheskään yhtä paljon kuin Emiraateissa tai Qatarissa. Mutta taksinkuljettajilla oli selvästi hyvä palveluasenne. He juttelivat leppoisasti ja kohteliaasti, vaikka eivät nousseetkaan ovea avaamaan. Kauppareissuillani taksi lupasi aina odottaa ilman lisämaksua. Matkan hinta ilmoitettiin kysyessäni etukäteen. Ja kun maksaessani sanoin, etten tarvitse vaihtorahoja, niin kuljettaja yritti kovasti sanoa, että minulle kuuluu antaa takaisin. Kun en huolinut, niin hän kiitteli todella sydämellisesti.

Tässä mennään taksilla. Taksamittaria en nähnyt missään, mutta matkan hinta oli tiedossa jo lähtiessä. Tämäkin vanhempi herra oli erittäin ystävällinen.

Retkilläni olleet oppaat ja autonkuljettajat olivat iloisia veikkoja. Ystävällisiä, kohteliaita, auttavaisia ja huumorintajuisia. Tavallaan myös suorapuheisia. Molemmin puolin kyseltiin perheestä ja työstä ja myös uskon asioista. Sainkin käydä hienoja keskusteluita.

Lämmintä ja kosteaa

Oman on tietysti lämpimän ilmaston maa. Kesäkuukausina lämpö voi nousta +50 asteeseen. Lokakuussa kun minä siellä olin, päivälämpötila oli noin 33-35 astetta, öisin noin +29 astetta. Ilma oli myös kosteaa, joten aurinkolasit huurtuivat helposti ulos astuessa. Ilmassa ei kuitenkaan ollut Qatarin ainaista hiekkapölyä, joten ilma oli kirkas.

Auringon laskiessa ja ilman viilentyessä ihmiset kerääntyivät rannalle uimaan, kävelemään, potkimaan palloa tai picknikille.

Oppaani kertoi, että kun turistit kysyvät, ovatko paikalliset tottuneet kuumuuteen, niin hän sanoo aina: ”Emme ole tottuneet kuumuuteen, olemme tottuneet ilmastointiin.” Ja tosiaan niin pientä kioskia siellä ei ole, etteikö siellä olisi ilmastointia.

Lintuja lenteli paljon, myös kotoisia variksia ja varpusia. Kärpäsiäkin oli ja ilmeisesti jotain polttiaisia. Ensimmäistä kertaa sain Arabian niemimaalla jotakin hyttysen tai polttiaisen pistoja. Niitä oli nilkassa ja niskassa, yhteensä kymmenen. Ja ne kutisivat vielä kaksi viikkoa matkan jälkeen! Sitä, mikä pistot aiheutti, en ollut nähnyt.

Rantabulevardi houkutti kävelemään lämpimässä illassa aurongon jo laskettua ja perheiden siirryttyä koteihinsa.

Tuo alue ei onneksi ole malaria- tai denguekuumealuetta. Pieni riski noihin tauteihin kuitenkin on olemassa, joten vähän jännityksellä odottelin, seuraako noista pistoista jotakin. Mutta ainakaan kuukauden aikana matkan jälkeen mitään erityistä ei ole ilmaantunut, ja pistojen kutinakin on lakannut.

Omanissa on iso vuoristoalue, jossa ilma on viileämpää. Talvella siellä korkealla voi kuulemma sataa luntakin. Olin yhtenä päivänä retkellä siellä ja ilma oli todella miellyttävän, leppoisan lämmintä ja hiukan tuulista. Ei ihme, että monilla kaupunkilaisilla on vuorilla viikonloppukoti. Tästä retkestä enemmän seuraavassa postauksessa.

30.10.2022 Johanna