Kulttuuria ja kauneutta Wienissä

Keväiseen soolomatkaani Wienissä liittyi ilmeisesti sen verran jännitystä, että ensimmäisenä aamuna makasin puoleen päivään kovan päänsäryn kourissa. Onneksi olin ostanut eväitä edellisenä iltana. Vettäkin tuli koko aamupäivän taivaan täydeltä.

Naapurikorttelissa oli apteekki ja sateen tauottua kävin ostamassa sieltä lisää särkylääkettä, kun niitä nyt tuntui kuluvan ennakoitua enemmän. Käsikauppalääkkeissä siellä oli tarjolla pienempiä vahvuuksia kuin meillä, mutta kyllä nekin kelpasivat.

Oloni kohentui ja sadekin taukosi. Hyppäsin siis Hop on Hop off -bussiin. Kohteeksi olin ottanut Schönbrunin palatsin. Se tunnetaan myös keisarinna Sissin palatsina. Ja kun kerta sinne menin, niin otin opastetun kiertokäynnin hintaan 24 €. Munkkikahvit palatsin pihalla olevassa kahvilassa maksoivat 8,20 €. Aika kallis paikka minusta.

Siitä huolimatta suosittelen käyntiä siellä. Palatsi on aivan käsittämättömän upea, suorastaan hillitön. Kultaa ja kimallusta on kaikki paikat väärällään. Uskomatonta on, että kaiken sen keskellä on oikeasti asuttu. Tosin sehän on ”vain” kesäpalatsi.

Schöbrunin palatsin sisällä ei saa valokuva, joten kuva on pihalta.

Matkamuistomyymälästä hankin vielä Sissi-huulirasvan ja pienen, kirjotun pöytäliinan.

Sieltä jatkoin bussilla seuraavaan palatsiin, eli Belvedereen. Jälleen aivan käsittämätöntä. Belvederissä on paljon taidetta, ja vetonaulana on itävaltalaistaiteilija Gustav Klimtin tunnetuin teos Suudelma.

Palatsin yhteydessä olleessa matkamuistomyymälässä oli kaikkea mahdollista Gustav Klimt -aiheista tavaraa. Ostin sieltä itselleni taskupeilin muistoksi.

Belvederen puisto oli varmaan kauneinta, mitä silmäni ovat koskaan nähneet. Vihreät nurmikot, valtavat suihkulähteet ja valkoiset patsaat loivat yhdessä loisteliaan ja romanttisen näyn. Olisin voinut viettää koko päivän siellä.

Belvederen puisto todella kaunis, mutta liian suuri kuvattavaksi.

Mutta oli mentävä välillä syömään ja paljon oli nähtävääkin edessä. Lisäksi päivä oli melko kolea ja tuuli hurjasti, vaikka sade olikin tauonnut.

Upea päätös ihanalle päivälle

Kun menin myöhemmin hotellille, huomasin ihan parin korttelin päässä konserttisalin ja lipunmyyjän ovella. Menin kyselemään, että mitäs täällä esitetään ja saako lippuja.

Olin jo ennen matkaa kotona tutkinut mahdollisuuksia päästä kuulemaan jotakin konserttia, mutta kaikki löytämäni paikat olivat loppuunmyytyjä minulle sopiville illoille. Wienhän on tunnettu siitä, että siellä esitetään joka ilta musiikkia useissa eri paikoissa.

Nyt tässä oli sali, jossa oli parin tunnin päästä alkamassa konsertti, johon oli lippujakin saatavana. Ohjelmistossa oli Straussin ja Mozartin tuotantoa. Ostin halvemman luokan lipun (45 €) ja juoksin hotelliini vaihtamaan vaatteita.

Ausbergin palatsin rappuset. Konserttisalissa ei saanut tietenkään kuvata.

Voi mikä ilta se oli! Niin upea rakennus (Auersperg Palais) ja niin hieno konsertti solisteineen ja tanssijoineen. Istuin siellä kristallikruunujen alla ja melkein itkin. Olin niin onnellinen ja kiitollinen tästä päivästä, joka oli täynnä kauneutta.

Kirkkoja ja kakkuja

Seikkailuni Wienissä jatkuivat vielä pari vuorokautta. Makoilin aina pitkälle aamupäivään. Päivisin ajelin bussilla ja metrolla ja kävelin paljon. Kävin tutustumassa Pyhän Tapanin Tuomiokirkkoon, jossa oli Peter Baldingerin taideteos ”Sky of stones”. Siinä lukematon määrä kiviä ikään kuin leijui ilmassa ja niiden keskellä oli Jeesus ristillä. Upea ja vaikuttava teos. Samoin kuin koko kirkko.

Kävin myös Mariafilfin kirkossa, joka olikin yllättäen typötyhjä ja sain kierrellä siellä ihan rauhassa.

Isolla ostoskadulla kiertelin kaupoissa ja kävin syömässä McDonald’s -ravintolassa, jonka ideaa en meinannut heti ymmärtää. Siellä tilaus ja maksu hoidettiin ensin automaatilla, ja kuitin kanssa mentiin tiskiltä hakemaan annos, kun kuitin numero syttyi taululle.

Yhdessä kahvilassa söin sitä kuulua Sacher-kakkua. Mielestäni parempaa saa täältä Suomesta… Muuten ruoka oli kyllä hyvää ja kahvilat olivat tietysti kauniita ja niitä oli paljon.

Maria Teresian puiston laidalla on luonnontieteellinen museo.

Monet kerrat kuljin Maria Teresian puiston halki. Puisto oli tosi kaunis muotoon leikattuine pensaineen ja patsaineen. Puiston kahta puolta on isot, kauniit rakennukset, joissa on museot. Luonnontieteellinen museo on kuulemma käymisen arvoinen, mutta nyt en ehtinyt siihen tutustumaan.

Nautin kovasti Wienin tunnelmasta. Vaikka ensimmäisen päivän jälkeen sää oli ollut viileä ja sateinen, aurinkokin paistoi välillä. Rakennukset olivat kauniita, puistot olivat ihania ja ihmiset vaikuttivat hyvin pukeutuneilta ja iloisilta. Kulttuuria ja historiaa siellä olisi riittänyt pitkäksi aikaa.

Wieniin täytyy varmaan mennä toisenkin kerran. Ja voisin ottaa mieheni mukaan ensi kerralla.