Kuumuutta kokemassa

Luxusbaarista koraanin etsintään.

Olen jostain syystä aina halunnut kokea, miltä oikea helle tuntuu. Siispä suuntasin Qatariin elokuussa, joka on vielä kesäkuukausi siellä. Sain mitä halusinkin, eli läkähdyttävää ja turvottavaa kuumuutta. Sain myös uusia kokemuksia, vaikka luulin, ettei paikalla ole enää mitään uutta tarjottavaa minulle.

Pikainen arjen katkaisu

Koska olin jo kesälomani pitänyt, minulla oli mahdollisuus tehdä vain pikainen vierailu tällä kertaa. En paljon odottanut viiden päivän reissulta, kun käytännössä ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat matkustuspäiviä. Kaipasin kuitenkin niin kovasti pientä arjen katkaisua, että päätin tällaisen pikamatkan tehdä.

Saavuin Dohaan puolen yön aikaan ja kentällä oli enemmän ruuhkaa kuin koskaan minun siellä käydessäni. Otin kentän edestä taksin ja ajoin hotelliini, joka sijaitsi jälleen Souq Wagifissa, eli markkinatorin reunalla. Tajusin kyllä jo tuolla taksimatkalla, että nyt on lämmintä reilusti.

Hotellini oli Najd Boutique Hotel, minusta sellainen paremman keskitason hotelli. Huoneeni oli tilava ja kaunis. Ainoa miinus huoneessa oli ikkunattomuus.

Kaunis hotellihuoneeni. Sängyn päädyn takana ei oikeasti ole ikkunaa, vaikka siltä näyttää.

Aamulla söin hieman eväitä, jotka olin kentältä ostanut. En yleensä ota hotellin aamiaista, koska se on mielestäni suhteettoman kallis siihen nähden, miten vähän saan aamulla syötyä. Kun sain tavarani leviteltyä ja itseni kuosiin, lähdin ulos.

Kun astuin hotellista pihalle, henkeni lähes salpautui. Kuumuus oli niin yllättävä ja tuntui rajulta, kun tuli viileästä hotellin aulasta pihalle. Lämmintä oli jo aamupäivällä 45 astetta. Lähdin kävelemään souqin kujille, jossa oli yllättävän hiljaista. Monet liikkeet olivat kiinni ilmeisesti juuri kuumuuden ja väen vähyyden vuoksi.

Tyhjä souq ja suljetut liikkeet.

Onneksi lempipaikkani  - intialaisen miehen pitämä pieni ruokakioski Gahwa Sultan - oli auki! Sieltä saa ihan parhaat smoothiet ja pirtelöt. Kylmä ja täyteläinen mansikka-mangosmoothie teki hyvää, ja sen juotuani jatkoin kulkemista.

En kyllä pitkään jaksanut kulkea, sillä kuumuus tuntui todella tukalalta. Hiki valui pitkin kasvoja ja tiesin olevani punainen kuin keitetty rapu. Joten menin takaisin hotelliini huilaamaan ja lähdin uudestaan iltapäivällä. Tiedän kokemuksesta, että oikeasti ihmiset liikkuvat vasta kun aurinko alkaa painua mailleen.

Iltapäivällä lähdin siis uudestaan liikkeelle ja suuntasin samaan paikkaan kuin aamupäivälläkin. En ollut älynnyt ottaa edes vesipulloa matkaan, joten ostin veden ja kana-inkivääri  -wrappiannoksen. Olen sen syönyt monet kerrat ja se on niin hyvää!

Gahwa Sultan

Lempipaikkani Souq Wagifissa. Pari pöytää sisällä ja muutama ulkona. Hyvät ruuat ja smoothiet.

Kangaskaupoilla

Kiertelin souqissa ja kävin kangaskaupassa ostamassa itselleni mekkokangasta. Kangaskauppoja siellä on runsaasti ja niissä on paljon ihania kankaita. Poikkesin myös pikkuiseen vaateputiikkiin, jota piti nuori nainen, josta näkyi vain silmät.

Istuinkin sitten kaupassa aika pitkään ja juttelin tuon naisen kanssa. Hän oli todella mukava ja kertoi olevansa ihan paikallinen. Ostin häneltä kauniin abayan, eli ikään kuin pitkän kimonon, jota musliminaiset usein käyttävät. Se oli siniraidallinen ja hyvin kevyt.

Tässä paikallisen neitokaisen putiikissa myytiin abayoita ja huiveja. Korjailut hoitui myös.

Tuo vaate on muuten erittäin kätevä. Se ei ole kuuma, vaan paremminkin pitää kuumuuden ulkopuolella. Sen alla voi pitää vaikka hihatonta ohutta mekkoa, ja siinä vaatteessa on aina pukeutunut asiallisesti ja paikallista kulttuuria kunnioittavasti. Itse tykkään käyttää abayaa, eikä kukaan ole koskaan ilmaissut mitenkään, että siinä olisi jotakin väärää. Eihän se kaftaanista juuri poikkea.

Nautin aina juttelusta paikallisten ihmisten kanssa. Yleensä kyselen kaikkea heidän elämästään ja perheestään. Ja kerron heille Suomesta ja omasta elämästäni, jos he kysyvät. Lähes kaikki puhuvat sujuvaa englantia, joten kielimuuria ei yleensä ole.

Olen kulkenut Lähi-Idässä paljon, mutta ensimmäistä kertaa nyt kävi niin, että seuraani lyöttäytyi mies! Asiallinen, Tunisiasta kotoisin oleva ja ehkä siinä neljänkymmenen ikäinen. Hän kysyi ensimmäiseksi, puhunko arabiaa. Vastasin englanniksi, että vain muutaman sanan. Hän myös kysyi, olenko kotoisin Saudi-Arabiasta. Tätä minulta on kysytty ennenkin. En tiedä näytänkö sitten jotenkin saudi-arabialaiselta. No me kuljimme souqin kujilla ja keskustelimme niitä näitä, kunnes sanoin, että nyt minä menen syömään ja poistuin hänen seurastaan.

Aloitin arabian kielen opiskelun viime keväänä, ja olisin mielelläni yrittänyt vähäistä kielitaitoani jotenkin käyttää. Se ei oikein onnistunut juuri sen vuoksi, että kaikki puhuivat minulle englantia. Ja tämän tunisialaisen kanssa en välittänyt alkaa harjoitella.

Kävin taas välillä hotellihuoneessani huilaamassa ja viilentymässä, sillä naamani oli punainen ja silmäni turvoksissa iltapäivän 47 asteen lämmöstä.

Ihanat iltalätyt

Illalla kahdeksan aikaan lähdin taas ulos ja nyt suuntasin souqin laidalla olevalle aukiolle. Sinne kerääntyy iltaisin naisia, jotka paistavat lättyjä. Siellä on myös myyjiä, joilla on isoissa kattiloissa erilaisia ruokia, joita voi ostaa mukaan.

Menin ostamaan pari isoa, ohutta lättyä eräältä naiselta. Lätyt paistetaan ison, hieman kuperan levyn päällä. Tämä nainen otti kourallisen taikinaa ämpäristä ja levitti sen höyryävälle paistolevylle kädellään! (Toki kertakäyttöhanska kädessään.) Mausteiksi valitsin hunajan ja juuston. Tämä iso lätty maksaa 5 QR, eli vähän yli euron. Ja on muuten hyvää!

Lättyjen paistajia on iltatorilla useita. Jokaisella on pari paistolevyä, tuulensuoja ympärillä ja tuuletin vieressä. Nämä lätyt on mukavia syötäviä.

Olen aina nauttinut tuosta illan vilinästä souqissa. Nyt kaikki putiikit ovat auki ja ihmisiä liikkuu paljon. Lapsille on tarjolla poni- ja kameliratsastusta, sekä kärryajelua ja muuta huvitusta. Ilmapallojen myyjät etsivät asiakkaita ja jäätelönmyyjät huutelevat tarjouksiaan.

Lämpöä on edelleen reilusti, mutta koska aurinko on laskenut, se ei tunnu enää ihan niin korventavalta.

Taidegalleriassa

Olin monet kerrat nähnyt souqissa taidekaupan, mutten koskaan poikennut sisään. En tiedä miksi en ollut käynyt siellä. Nyt kun taas huomasin sen, niin päätin kerrankin käydä katsomassa, että mikä paikka se oikein on.

Kyllä kannatti poiketa! Luulin sitä pieneksi kaupaksi, mutta se olikin suuri ja kaunis sisätila, jossa oli useita kauppoja. Tilan keskellä oli tilava käytävä, jonka seinät olivat taidetta täynnä. Liikkeissä oli myös seinät täynnä taidetta, ja joissakin oli veistoksiakin. Siellä oli myös taidetarvikeliike, jossa lisäksi myytiin palapelejä.

Olin aivan hurmaantunut paikasta. Olisin voinut vaikka ostaa jonkun pienen taulun, jos sopiva olisi osunut silmiini. Tällä kertaa en kuitenkaan ostoksia tehnyt, vaikka jotakin harkitsinkin. Kävelin ja katselin siellä pitkään, sillä siellä oli niin kaunista – ja ihanan viileää.

Autiossa kauppakeskuksessa

Seuraavana aamupäivänä otin taksin ja sanoin haluavani erääseen kauppakeskukseen. Kuski ei tuntenut paikkaa, joten etsin osoitetta netistä. Totesin paikan olevan vielä suljettu. Sama juttu toisen kauppakeskuksen kanssa. En ollut tajunnut, että on perjantai, ja siis pyhäpäivä. Liikkeet avaavat vasta puolen päivän jälkeen. Jotkut vasta neljän aikaan.

Istuin siis taksissa ja yritin löytää kauppakeskuksen, joka olisi auki. Ystävällinen kuski yritti auttaa ja ehdotteli eri nimisiä paikkoja. Lopulta löysin yhden, joka nettitietojen mukaan oli avoinna. Sinne siis.

Pääsin sisään kauppakeskukseen, mutta tajusin heti, että kaikki kaupat ja kahvilat olivat kiinni. Kysyin yhdeltä jäätelönmyyjältä, joka seisoi tiskinsä takana, että voinko ostaa jäätelöä. Hän sanoi, että saavat myydä vasta kun päivärukous on ohi. (Päivärukous alkaa noin kello 12 ja pyhäpäivänä se on tavallista pitempi.)

Tuntui melko oudolta kävellä ympäri autiota kauppakeskusta. Joku muukin odotteli kauppojen aukeamista, mutta pääosin käytävät olivat aivan tyhjät. No sain lopulta jäätelöni ja sain syötävääkin. Pääsin myös käymään paikassa, jonka vuoksi olin tullut, eli astiakaupassa. Olin päättänyt tuoda kotiin pari astiaa ja löysin mieleisiäni.

Astiakaupoissa on kiva kierrellä. Ostin pari pientä, koristelautasta ja yhden kolmilokeroisen tarjoiluvadin.

Drinkillä luxusbaarissa

Eräs intialainen autokuski oli tarjonnut palveluksiaan minulle souqissa aiemminkin, ja nyt kun hän taas oli innokkaasti tarjolla, niin päätin tarttua tarjoukseen. Olin hänen kanssaan höpötellyt pitkät pätkät ja hän vaikutti mukavalta ja luotettavalta kaverilta. Useimmissa paikoissa, joita hän ehdotti, olin kyllä jo käynyt.

Mutta sitten hän kysyi, olinko käynyt Lusailin kaupunginosassa sijaitsevassa uudessa, hienossa hotellissa. No en ollut. Hän lupasi järjestää minut tämän luxushotellin yläkerroksissa sijaitsevaan baariin. Tästähän heti innostuin! Hän varasi sitten viestillä meille pöydän baarista.

Hevosenkengän muotoinen rakennus pitää sisällään kaksi hotellia: Raffles & Fairmont. Kuvassa oikealla puolella oleva Fairmont on viiden tähden hotelli, ja toinen puoli hevosenkengästä, eli Raffles, on peräti kuuden tähden hotelli.

Menimme sisään metallinpaljastimien läpi ja siitä hissillä kerrokseen 33. Loistelias, peilien ja lasin täyttämä baari oli hiljainen. Vain yksi pariskunta meidän lisäksi. Tilasin listalta raikkaan moktailin, jonka mukana tuli kulhollinen suolapähkinöitä. (n. 24 €) Baarimikko, joka sen teki, oli erittäin ynseän näköinen ja heilutteli pulloja ja ravistimia näyttävin elkein.

Baariin kuului terassiparveke, joka sijaitsi tämän hevosenkengän ulkokaarella. Menimme sinne ottamaan muutaman valokuvan. Voi apua mikä kuumuus siellä iski! Otettiin äkkiä muutama kuva ja sitten nopeasti takaisin viileään baariin. Kävimme lähtiessä vielä toisellakin parvekkeella, joka oli samassa kerroksessa, mutta hevosenkengän sisäkaarella. Jostakin syystä siellä minua huimasi kovasti. Oli kyllä kiva kokemus päästä käymään tuollakin.

Tämän hevosenkengän sisäkaarella koin voimakkaan huimauksen, jota ulkokaarella en tuntenut ollenkaan.

Koraania etsimässä

Kerroin kuskilleni, että opiskelen arabian kieltä ja haluaisin ostaa arabialaisen koraanin. En ollut kuitenkaan koskaan nähnyt missään kauppakeskuksessa kirjakauppaa. Hän mietti hetken ja sanoi sitten, että järjestää asian.

Hän ajoi seuraavaksi kulttuurikylä Kataraan. Menimme siellä sijaitsevan sinisen moskeijan luokse. Mies meni sisään ja käski minun odottaa ulkona. Hetken päästä hän tuli takaisin ja pyysi minut sisään. Laitoin huivin päähäni, heitin sandaalit jalasta ja menin sisään, ja sisällä moskeijassa minua vastassa oli yksi paikallinen mies.

Kaunis sininen moskeija Kataran kulttuurikylässä.

Selitin nyt hänelle asiani ja hän pyysi odottamaan. Hetken kuluttua hän tuli takaisin kädessään koraani, jossa tekstit olivat sekä arabiaksi että englanniksi. Hän antoi kirjan minulle ja sanoi, ettei se maksanut minulle mitään. Kiittelin niin paljon kuin osasin sekä englanniksi että arabiaksi, ja lähdin ulos koraani kainalossa.

Tämä avulias kuskini oli kotoisin Intian Keralasta, ja hän oli tosiaan mukava ja puhelias mies. Hän kertoi asuneensa jo 16 vuotta Dohassa. Kotona perheensä luona hän viettää 1–2 kuukautta vuodessa. Hän antoi puhelinnumeronsa ja kertoi olevansa aina käytettävissä minua tai tuttaviani varten.

Paikallista ruokaa

Viimeisenä iltanani menin souqissa sijaitsevaan paikalliseen ravintolaan, joka tarjoaa qatarilaista ruokaa. Tässä ravintolassa ei ole sisäpöytiä olekaan, joten istuin ulkona. Tarjoilija toi pöytäni viereen suuren tuulettimen, joka paitsi puhalsi ilmaa, niin sumutti vettä. Pelkäsin ensin kastuvani, mutta vesihöyry haihtui kuumuudessa saman tien.

Paikallinen ruoka on lähinnä riisiä ja kanaa tai lammasta eri tavoin maustettuna. Mitään ruokalistaa en muista nähneeni. Tarjoilija toi hetken päästä eteeni lusikan sekä kolme isoa foliovuokaa, joissa kaikissa oli jotakin muhennosta. Söin joka astiasta ja kaikki oli hyvää. Maukasta, mutta ei kovin voimakkaasti maustettua. Koska en jaksanut millään syödä koko annosta, olisi tarjoilija antanut loput ruuat mukaani, mutta en niitä ottanut.

Qatarilaista ruokaa vaatimattomasti tarjoiltuna.

Vaikka se saattaa kuulostaa oudolta, niin suosittelen tätä paikkaa. Se näyttää olevan erityisesti paikallisten suosiossa. Moni käy hakemassa sieltä vuoan tai pari mukaansa ilmeisesti kotona syötäväksi.

Kävin reissullani ostamassa vielä lisää kankaita, ja ostin pari suitsukeastiaakin. Kävin myös sen nuoren naisen vaateputiikissa istumassa ja juttelemassa toisenkin kerran.

Yhden pienen kangaskaupan valikoimaa.

Kun katsoin jälkeenpäin kuvia noista muutamasta päivästä niin huomasin, että olin hyvin väsyneen näköinen, punoittava ja silmäni olivat turvoksissa. Kuumuus otti kyllä koville, koska en halunnut pelkästään istua sisätiloissa. Siitä huolimatta menisin uudestaan milloin tahansa. No en ehkä kuitenkaan enää kesäaikaan.

Johanna 28.10.2023