Milloin on liian myöhäistä?
Jostain syystä tässä viime aikoina on taas tullut eteen asioita, joiden äärellä olen miettinyt, että vieläkö voisi tai vieläkö kannattaisi. Ihan viimeksi varmaan eilen katsoin kirjaston mainosta ilmaisista verkkokursseista, joissa opeteltaisiin soittamaan tai laulamaan.
Minä en osaa yhtään laulaa, enkä osaa mitään soittaakaan. Olisin kyllä halunnut, ja olen jopa haaveillut kuorossa laulamisesta. Siitä mainoksesta tuli mieleeni, että mitä jos alkaisinkin opetella laulua! Sepä olisi hauskaa! No joo – ei taida kannattaa.
Tietysti laulua ja soittamistakin voi opetella missä iässä tahansa. Kuten monia muitakin taitoja. Esteenä on kuitenkin sellainen itsekritiikki, joka luo aika ison kynnyksen. Ensimmäiseksi tuli mieleeni tuosta laulun opettelusta, että en kuitenkaan opi. On liian myöhäistä.
Toiseksi mieleeni tuli, että miksi opettelisin tässä iässä. Ja tästä ajatuksesta taas kimposi lisää ajatuksia nimenomaan siitä, miten suhtaudumme omaan ikäämme ja uusiin asioihin. Onko joskus liian myöhäistä opetella uusia taitoja tai asioita?
Omassa kirjoituksessani ”Kasvetaan rohkeiksi”, kehotin menemään laulutunneille, jos on aina halunnut laulaa. Ja niin kehotan edelleenkin, vaikka itse nyt jätänkin menemättä. Ehkä joskus sitten, kun on enemmän aikaa…
Kannattaisiko kokeilla?
Tuntuuko sinusta joskus, että on liian myöhäistä aloittaa jotakin uutta? Ajatteletko, ettei enää kannata opiskella, vaikka mieli tekisi, tai että on liian myöhäistä vaihtaa työpaikkaa? Jos olet reilusti yli kuuden kymmenen niin varmaan se työpaikan vaihto myöhäistä onkin. Opiskelu sen sijaan ei ole koskaan myöhäistä.
Luuletko, että jossakin iässä on myöhäistä ryhtyä parisuhteeseen tai hankkia ylipäätään uusia kokemuksia? Sitä minä en sentään usko. Olen nähnyt miten itseäni huomattavasti vanhemmat ihmiset tutustuvat uusiin ystäviin, ja joskus siitä syttyy jotain vakavampaakin. Rakkaus ei katso ikää!
Uusia kokemuksiakin voi – ja kannattaa – ehdottomasti kerätä elämäänsä ihan missä iässä tahansa. No asettaahan ikä väkisinkin rajoitteita, kun kroppa ei enää ole niin nuori ja notkea. En usko, että akrobatian harjoittelua kannattaa aloittaa eläkeiässä.
Tai mistä minä tiedän. Enhän ole edes kokeillut. Itse kyllä tunnen olevani jo liian vanha joihinkin asioihin. En (omasta mielestäni) voi enää aloittaa juoksua, koska en ole koskaan juossut. Enkä voisi aloittaa telinevoimistelua tai viulunsoittoa, koska niistä minulla ei ole mitään kokemusta.
Aikuisbalettia sen sijaan saattaisin kokeilla. Vaikka en ole koskaan tanssinut. Olen kuitenkin edelleen melko taipuisa ja tykkään musiikista, niin voisihan se olla mukava voimistelun laji. Pilateksen aloitin puolitoista vuotta sitten, ja tykkään kovasti.
Olen harkinnut uuden kielenkin opettelua. Olisi jännittävää ja haastavaa aloittaa ihan uusi kieli. Toisaalta voisin jatkaa tutun englannin opiskelua ja syventää taitoani siinä.
Aina voi löytyä hyvä vaihtoehto
Artikkelissani ”Haaveista totta” kerroin 61-vuotiaasta maailman ympäri purjehtijasta. Hänen tapauksessaan tehtävä oli melko helppo, koska hän oli ikänsä purjehtinut. Entä minä, vieläkö kannattaisi opetella purjehtimaan?
Enpä usko. En ole koskaan purjehtinut, enkä juurikaan edes veneillyt. Tulen helposti merisairaaksi ja tasapainoni on muutenkin heikentynyt. Kyllä tämä purjehtimis-asia on nyt sellainen, mikä on jo mennyt, enkä minä ehtinyt kyytiin.
En ole koskaan tosin haaveillutkaan purjehtimisesta, joten se saa mennäkin. Tämä asia on yksi monista, joiden kohdalla on pakko todeta, että on liian myöhäistä. Eikä se ole pelkästä iästä kiinni, myös henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat.
Ei siis voi sanoa, milloin on liian myöhäistä. Toisaalta sanotaan, että sitten vasta on liian myöhäistä, kun on kuollut. Mutta onhan elämän realiteetit pakko ottaa huomioon. Ja ne on pakko hyväksyä. Mutta aina voi etsiä vaihtoehtoja.
Kuusikymppiselle on todellakin liian myöhäistä esimerkiksi liittyä armeijaan. Sen sijaan voi liittyä johonkin maanpuolustusjärjestöön ja ottaa osaa vapaaehtoisiin koulutuksiin metsäleireineen. Aika lähelle armeijaa siinäkin pääsee.
Monelle muullekin asialle voi löytyä hyvä vaihtoehto. Jos ei nyt ihan siihen kykene enää, mitä haluaisi, niin ehkä löytyisi jotain, joka on melkein samaa. Siitä voisi kuitenkin saada saman nautinnon ja onnistumisen tunteen ja ilon.
Sillä vaikka olisi kuinka vanha, niin onnistumisen ilo tuottaa suurta mielihyvää. Kun oppii jotain uutta, ja saa kokea uusia elämyksiä, on se ihan parasta henkiselle vireydelle. Myös itsetunto nousee ja ehkä rohkeuskin kokeilla taas jotain uutta.
Onko liian myöhäistä isoille ratkaisuille?
Asioita voi ajatella niinkin päin, että kannattaako lopettaa. Jos on tupakoinut ikänsä, niin onko sillä enää väliä, vaikka 70-vuotiaana lopettaisi. (Mielestäni on.) Entä sitten parisuhde, kannattaako ja uskaltaako sen päättää iäkkäämpänä?
Tiedän ainakin yhden pariskunnan, noin kahdeksankymppisen, jossa vaimo on todella onneton monestakin syystä. Tämä vaimo itkee ja sanoo, ettei sitä nyt enää kannata erotakaan. Minä sanoin olevani eri mieltä. Jos on koko ajan paha olla, niin miksi pilata oma elämänsä.
Jos ikää on jo vähän enemmän ja yhdessä on oltu vuosikymmeniä, niin eroaminen on todella korkean kynnyksen takana. Se voi olla vaikeaa taloudellisista ja henkisistä syistä. Pysytään toisen luona ehkä pelkästä säälistä. Tai ei uskalleta lähteä kun toinen uhkailee vaikka millä.
Ehkäpä ollaan yhdessä lasten ja lastenlasten vuoksi, vaikka suhde olisi kuollut jo vuosia sitten. Lisäksi suhteessa voi olla henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä. Minun mielestäni sitä pitäisi saada elää ilman pelkoa ja jatkuvaa surua.
Yksi iso ratkaisu on muuttaminen uuteen kaupunkiin tai ihan ulkomaille. Voiko tai uskaltaako sellaista tehdä jos ikää on jo enemmän? Tiedän, että jotkut muuttavat lastensa perässä toiselle paikkakunnalle lastenlasten vuoksi. Uudella paikkakunnalla voi kuitenkin olla aika yksin.
Samoin tiedän, että monet eläkeläiset muuttavat etelän lämpöön halvemman elintason ja ilmaston vuoksi. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia tällaisesta. Sopeutuuko uuteen maahan ja uuteen kieleen?
Olisi kiva kuulla, jos sinä olet aloittanut kypsemmällä iällä jonkin uuden harrastuksen ihan alusta. Kerro kommenttiin, miten se on sujunut ja kannattiko aloittaa. Tai oletko tehnyt jonkin muun ison ratkaisun?