Meikkaaminen on kiva harrastus

Kosmetiikan käyttö ei ole pakkoa vaan myös vanhemmille naisille suotu ilo. Kaikki eivät välitä meikkaamisesta, ja sekin on ihan ok.

Ihan kotona ollessa minäkään en laita mitään meikkiä. Enkä aina edes, vaikka lähtisin jonnekin kaupoille tai asioille. En niin kauheasti jaksa välittää siitä, miltä näytän muitten silmissä tai mitä muut ajattelevat. Töihin kuitenkin meikkaan aina, se on jotenkin suorastaan velvollisuus, kun kuitenkin kohtaan asiakkaita ja yhteistyökumppaneita päivittäin. Haluan olla ”asiallisen” näköinen. Sitä paitsi, minusta meikkaaminen on kivaa. Jos se ei sitä olisi, en meikkaisi.

Perusmeikkini työpäivänä näyttää tältä.

Silmänurkat ja poskipäät säihkymään

Silloin kun meikkaan, niin aloitan joko BB-voiteella tai joskus ihan meikkivoiteella. Käytän useimmiten Bielendan BB-voidetta. Sen levitän aina sienellä, koska saan sen sillä tavalla tasaisemmin eivätkä kädet tahraannu. Jos kaipaan kunnon meikkivoidetta, niin käytän Lumenen meikkivoidetta ja sen ”aamun kajo” -sävyä, joka on aika neutraali. Sekin on helppo levittää sienellä ohuelti.

Seuraava vaihe on valokynän laitto silmien alle. Pussittaa sen verran nuo alaluomet, että niitä pitää yrittää vähän piilottaa laittamalla valokynää juonteisiin. Laitan sitä myös silmänurkkiin, sekä silmien sisä- että ulkonurkkiin. Joskus vielä vähän luomellekin ja kulmakarvojen alle.

Joskus laitan vielä poskipäihin Cliniquen vaaleaa puikkoa, sävyä ivory, poskipään luita nostamaan. Tai vaihtoehtoisesti laitan Maybellinin duo stick -puikosta vaaleaa poskiin ylös ja tummempaa sävyä varjostamaan nenänpieliä ja kasvojen sivua. Se on muuten aika kätevä puikko, mutta helposti vetäisee väärällä puolella tai saa vähän molempia sävyjä samalla.

Ja kun oikein innostun, niin voin laittaa vielä Lumenen Illumination sarjan ”valopisarat” -tuotetta. Se antaa helmiäishohdetta kulmaluulle, poskien yläkulmiin, silmänurkkiin tai ohimoille. Sen käytössä saa olla varovainen, ettei koko kasvot ala kimmeltää.

Näille vaaleille sävyille minulla on käytössä oma sivellin, jossa on sopivan jäykät karvat ja se on aika kapea. Sillä saa levitettyä tarkasti sen vaalennuksen ja kohotuksen sinne minne haluaa – ja jälleen sormia tahraamatta.

Terve puna poskille

Kun kasvot on pohjustettu niin sitten seuraa poskipunan ja puuterin vuoro. Ensin tulee poskipuna ja tällä hetkellä suosin puikkomaista. Isadoran Blush -puikko on pehmeää ja puikko on kätevä, sillä puikon toisessa päässä on tiivis suti, jolla punan saa hyvin leviteltyä. Eikä taaskaan sormet tahraannu! Käytössä on sävy Rocky rose.

Vaihtoehtoisesti laitan jotakin puuterimaista poskipunaa. Terryn poskipuna on erittäin hyvää, koska se on niin hienojakoista. (Se tuli joulukalenterista.) Muuten saatan laittaa Lumenen, Essencen tai L’orealin poskipunaa. Mikä nyt käteen sattuu, sillä noita poskipuniakin on päässyt laatikkoon kertymään.

Vasta sen jälkeen laitan kevyesti puuteria. Sillä ikään kuin tasaan ja pehmennän kasvojen värit. Liikaa puuteria ei saa laittaa! Vain kevyesti sutimalla, ettei tule sellaista paksua kuivaa kerrosta. Voin tunnustaa olevani puutereiden keräilijä. Niitä tuntuu tarttuvan mukaan milloin mistäkin. Kesällä aurinkopuuteri on ihanaa, mutta talvella olen liian kalpea sille. Nyt käytössä on Lancomen puuteri. Vasta puuteroinnin jälkeen laitan silmät.

Osa puutereistani. Keskellä ylhäällä tällä hetkellä käytössä oleva ja keskellä alhaalla avoinna on aurinkopuuteri, jonka aika on kesällä.

Parasta kasvoissani on silmät

Jos laitan jotain meikkiä, niin vähintään on laitettava silmät. Silmäni ovat kasvojeni paras kohta ja haluan että ne näkyvät. Silmiä on myös kiva meikata. Erilaisella meikillä kun saa erilaisen ilmeen.

Yleensä en käytä luomiväriä. Paitsi silloin, jos meikkaan oikein kunnolla johonkin juhlaan tai iltatilaisuuteen. Tai muuten innostun. Silloin teen tummat varjostukset smoky eye -tyyliin. Mutta normaalisti tyydyn silmänrajauksiin. Hyvää ainetta tähän tarkoitukseen on tosi vaikea löytää! Kun ikääntynyt iho on ohut, veltto ja siinä on hienoja juonteita, ei rajausten tekeminen ole ihan yksinkertaista.

Kaikki kynät ja tussit tuppaavat olemaan liian kuivia, jotta niillä saisi siistin jäljen. Kynän alla iho vain venyy ja jäljestä tulee katkonainen tai suttuinen. Ainakin silloin siis, kun itse teen. Nestemäisen rajausvärin olenkin todennut parhaaksi. Vaatii vain vähän opettelua, että siveltimeen tulee juuri sopiva määrä ainetta. Jos sitä on liikaa, se leviää joka paikaan, ja jos liian vähän, jäljestä tulee taas katkonainen.

Tällä hetkellä käytössä on Isadoran musta, nestemäinen rajausväri. Minulla on sitä sekä vedenkestävänä että vesiliukoisena. Olen käyttänyt sitä jo monta pulloa, koska sen veroista en ole löytänyt. Käytän mustaa väriä. Minulta löytyy kyllä myös noita rajauskyniä, mutta en niillä saa mieleistäni, siistiä jälkeä. Silti aina joskus niitä laitan, kun yritän päästä nopeasti. Tai jos laitan vain esim. silmien ulkonurkkiin. Oikein silmän rajaus sujuu yleensä helposti, mutta vasemman ei. Sen kanssa menee helposti tuhraamiseksi.

Lisäksi laitan tietysti ripsiväriä. Yleensä vesiliukoista ja mustaa. Nyt on käytössä sekä Lumenen että Terryn ripsarit, koska niitä molempia tuli joulukalentereistani. Vuosia olen käyttänyt Lancomen Refinisils -ripsiväriä ja minusta se on parasta mitä olen kokeillut.

Olen muutaman kerran laitattanut ripsipidennykset, mutta tällä hetkellä sellaisia ei ole. Niissä on se hankaluus, että niitä täytyy sitten huoltaa jatkuvasti. Ja kun niistä luopuu niin voi olla, ettei omia ripsiä juurikaan ole. Olen myös käyttänyt silloin tällöin ihan niitä itse liimattavia irtoripsiä. Ne ovat käteviä matkoilla ja pysyvät hyvin laitettuina kyllä montakin päivää.

Kulmakarvoihin en muuten laita mitään. Viime aikoina olen yrittänyt muistaa harjata ne ojennukseen. Ennen nypin ylimääräiset karvat joka aamu pois, nyt riittää, kun siistii naamansa kerran viikossa nyppäisemällä muutaman karvan. Jotain hyötyä tästä vanhenemisesta siis!

Muutama kuukausi sitten otin kulmakarvoihini värjäyksen sekä laminoinnin. Näin ne vaaleatkin haivenet saivat väriä ja kulmat näyttivät vähän tuuheammilta. Laminointi sai ne pysymään asennossa pari viikkoa. Laminoinnilla kulmat laitetaan ojennukseen permanenttiaineella. Muuten kiva, mutta sen jälkeen kulmakarvat harottivat kuivuuttaan enemmän kuin aikaisemmin.

Nyt kasvoissa alkaakin olla valmista. Luettelosta voisi päätellä, että aikaa on kulunut puoli päivää, mutta oikeasti menee noin kymmenen minuuttia. Ihan viimeisenä suihkautan nykyään (jos muistan) vielä kiinnityssuihkeen kasvoilleni. Käytössäni on Lumenen Blur. Muuten ihan kiva, mutta ainakin minun pulloni vuotaa niin, että suihkuttaessa myös kädelle valuu nestettä.

Väriä huuliin

Huulia en kovasti jaksa meikkailla. Sipaisen lähtiessäni huulipunaa tai huulikiiltoa huuliini. Sitten jos tiedossa on jotakin tärkeämpää, niin laitan punan huolellisemmin ja saatan jopa käyttää huultenrajauskynää. Yleensä en muista päivän mittaan huulipunaa lisäillä. Inhoan sellaista puoliksi lähtenyttä tai levinnyttä huulipunaa, mieluummin olen vaikka ilman.

Huulten reunat ovat tässä iässä jo väistämättä hieman ryppyiset. Se taas aiheuttaa sen, että useimmat huulipunat valuvat niihin juonteisiin. Jonkun ajan kuluttua huulipuna on lähtenyt muualta, paitsi niistä pystyjuonteista. Siksi käytän kuivia punia. Niitäkin löytyy aika monta ja kaikki melko tummia ja viileitä sävyjä.

Aika hieno tuttavuus oli joulukalenterista tullut Terryn huulimaali. Sanon sitä huulimaaliksi, koska se on melkein nestemäistä. Pullossa on mukana levityspuikko. Kokeilin tummaa mattapunaa kotonani yhtenä päivänä ja väri kesti ja kesti. Söin ja join, mutta puna kesti. Eikä se myöskään valunut juonteisiin, sillä se tuntui imeytyneen huuliini.

Etualalla oikealla on avattuna Terryn kirkkaan punainen huulimaali.

Kaikesta yllä kerrotusta huolimatta minut voi yllättää vaikkapa kauppakeskuksesta täysin luomuna, ilman mitään meikkiä tai maalia. Varsinkin nyt korona-aikana, kun puolet kasvoista on maskin takana piilossa.

2.3.2021 Johanna