Vaeltavat karvat

Sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi lady shaver -parranajokoneen, kun täytin 40 vuotta. Olin jopa hieman loukkaantunut tästä mielestäni erikoisesta lahjasta. Ajattelin, että olinko äitini mielestä sen näköinen, että tarvitsen parranajokonetta. Myöhemmin kyllä ymmärsin äitiäni.

Jos sinä olet jo keski-ikäinen tai vanhempi nainen, niin olet ehkä pannut merkille yhden kummallisen seikan. Karvat nimittäin vaihtavat kehossasi paikkaa. Vaeltavat alhaalta ylös. Alapään alueelta ihokarvat harvenevat, mutta vastaavasti leuassa ja ylähuulella lisääntyvät.

Se on tosi ärsyttävää. Itse tarkistan aina töihin lähtiessäni, kun laitan silmämeikkiä, että onko leuassa pitkiä mustia karvoja. Jos on, niin nyppään pois. Mutta ne karvat ovat ihmeen salakavalia. Moneen aamuun ei näy mitään, ja sitten yks kaks, yhtenä aamuna leuassa sojottaa sentin mittainen musta piikki. En käsitä missä välissä se siihen ehti kasvaa.

Minun leuassani kasvaa myös valkoisia karvoja. Niitä on vielä vaikeampi huomata, vaikka ne ovat paksumpia ja jäykempiä kuin mustat. Myös toiseen kulmakarvaan kasvaa aina välillä valkoinen kova karva, kuin tikku. Minulla onkin pieni pelko siitä, että kun olen oikeasti vanha, minusta tulee parrakas mummo. (Olen nähnyt monta sellaista.) Toisaalta en tiedä, onko ulkonäölläni sitten enää mitään väliä, jos en edes ymmärrä ajaa partaani pois.

Siinä vaiheessa, kun naiselle alkaa kasvaa ihokarvoja selkään ja rintojen väliin, on syytä mennä lääkäriin. Hormonitoiminta voi vaatia korjaamista lääkityksellä. Enkä nyt tarkoita sellaista vaaleaa nukkakarvaa.

Ihokarvat pois väliaikaisesti

Itselläni ovat myös säärikarvat vähentyneet, vaikka ei niitä kovin runsaasti ole koskaan ollutkaan. Myös kainalokarvat ovat lähes lakanneet kasvamasta. Nämä muutokset ovat niitä positiivisia. Samoin kuin se, että kulmakarvani kasvavat huomattavasti hitaammin kuin nuorena. Niitäkään ei tarvitse enää raivata joka aamu.

Jos niitä karvoja nyt sitten on alueilla, joissa niitä ei haluaisi olevan, niin millä ne saa pois? Vanhin menetelmä lienee yksi kerrallaan nyppiminen. Helppoa ja nopeaa jos karvoja ei ole kauhean paljon laajalla alueella. Voi tehdä kipeää. Karvatuppi saattaa myös vahingoittua, jolloin karva ei enää kasva siihen uudestaan. Voi olla myös hyvä juttu.

Mielestäni nyppiminen sopii parhaiten yksittäisille ihokarvoille kasvoissa tai vartalolla. Minä olen nyppinyt kulmakarvojani 14-vuotiaasta alkaen. Milloin enemmän, milloin vähemmän, mutta aina ne on muotoiltu.

Toinen perinteinen menetelmä on sheivaus, eli partahöylällä vetely. Helppoa ja nopeaa, mutta kannattaa käyttää partavaahtoa tai geeliä. Muuten voi tulla haavoja ja iho voi ärtyä. Katkaistu karva tuntuu kasvaessaan ikävältä piikiltä. (Kuten miesten parransänki.) Sheivausta olen käyttänyt sääriin ja kainaloihini.

Vahaus tai sokerointi ovat periaatteessa sama asia kuin nyppiminen, mutta kerralla lähtee paljon. Vahauksessa käytetään joko kuumaa tai kylmää vahaa. Sokeroinnissa käytetään pehmeää ja lämmintä sokerimassaa. Vaha tai sokerimassa levitetään iholle ja repäistään pois, jolloin ihokarvat lähtevät mukana. Tekee enemmän tai vähemmän kipeää. Mutta siihenkin tottuu. Pistävää sänkeä ei tule, kun karvat kasvavat alusta asti uudestaan. Säännöllinen vahaus voi myös vähentää karvojen kasvua.

Olen kokeillut vahauksia sekä sokerointia sääriini ja kainaloihin. (Kainaloissa tekee kipeää!) Miellyttävintä minusta oli sokerointi.

Epilaattori on laite, jossa pyörivät levyt hoitavat nyppimisen. Niihin saa erilaisia ajopäitä eri ruumiinosille. Tekee kipeää, mutta jälki on tietysti siistiä. Ei kuitenkaan välttämättä saa nypättyä pieniä karvoja, joten pinsettejäkin saattaa tarvita.

Sitten on vielä perinteiset sähköiset parranajokoneet ja lady shaverit, sekä karvanpoistovoiteet. Voide on melko helppo keino, mutta ei välttämättä kovin tehokas.

Käytettiin mitä keinoa hyvänsä, tärkeää on huolehtia hygieniasta. Erityisesti silloin kun ihokarvoja poistetaan alapäästä. Pienikin rikkouma ihossa voi tulehtua.

Pysyvämpään karvanpoistoon

Jos ihokarvat häiritsevät, on myös konsteja, joilla ne saa pois pysyvästi tai ainakin lähes pysyvästi. Nämä keinot tietysti vaativat jo enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa.

Valoimpulssihoidossa karvatuppeen johdetaan valoimpulsseja. Hoito tehoaa parhaiten tummiin ihokarvoihin ja hoidossa on käytävä monta kertaa. Mainosten mukaan lähes kivutonta. Valoimpulssilaitteita myydään myös kotikäyttöön.

Samanlainen keino on laser-hoito. Silläkin paras tulos saadaan tummille karvoille ja hoitokertoja tarvitaan useita. Laser-hoitoon mennessä karvan pitäisi myös olla kasvuvaiheessa, eli ajeltuna sinne ei kannata mennä.

Elektrolyysihoidolla karvatuppi poltetaan, samoin kuin laserilla. Nämä keinot voivat olla kivuliaita, mutta puudutusvoiteella kipua voidaan helpottaa.

Jokaista karvaa on varmaan mahdoton saada lopullisesti poistettua. Tavallisella suomalaisella varmaan riittää ajelu, vahaus tai sokerointi pitämään kasvot ja sääret riittävän siisteinä. Sitten kun on vanha ja parta kasvaa, niin voihan sen ajella sähkökoneella aamuisin, jos muistaa.

9.1.2021 Johanna