Yö aavikolla
Viime matkallani Qatariin toteutin yhden unelmani, eli yövyin aavikkoleirissä. Se oli niin mukava kokemus, että olisin voinut viettää siellä vaikka muutaman yön lisää. Mukana oli tällä kertaa aikuinen lapsenlapseni, joka teki retkestä vieläkin mieleenpainuvamman.
Olin sopinut retkestä tutun retkijärjestäjän kanssa, ja hän tuli hakemaan meitä hotellilta iltapäivällä. Ajeltiin ensin taas sitä aavikkorallia, eli dyynejä ylös ja alas hiekka pöllyten. Olen kokenut sen niin monta kertaa, että en siitä jaksa kauheasti innostua, mutta mukana ollut poika tietysti tykkäsi. Välillä pysähdyimme ottamaan valokuvia ja laskemaan mäkeä. Poikettiin myös kamelikeitaalla ja poika pääsi ratsastamaan kamelilla. Minua ei sellaisen eläimen selkään saa.
Autiomaassa voi mm. laskea mäkeä skeittilaudalla. Dyynit tarjoavat hyvät vauhdit, mutta ylös kipuaminen on työlästä.
Leiri yllätti koollaan
Lopulta saavuimme leiriin, joka sijaitsi aavikon reunalla aivan Persianlahden rannalla. Leiri oli yllättävän iso. Siinä oli teltta poikineen rivissä ja eteen oli tehty ”jalkakäytävä” tiilistä. Teltat olivat kahdessa pitkässä rivissä kohti rantaa, ja rannan vastapäisellä sivulla oli ”respa” ja iso ruokailuteltta sekä grillikatos.
Kupoliteltat ovat rivissä ja muodostavat “rivitalon”.
Lisäksi oli pitkä wc-rakennus, jossa oli useita koppeja sekä lavuaari. Myös jokaisessa teltassa oli silti oma wc ja suihku! Käytännössä se oli pyöreän teltan takana oleva uloke, jossa oli pytyllä varustettu suihkukoppi. Siellä oli juokseva vesi, mutta en tiedä mistä vesi tuli. Tuskin suoraan merestä, koska se oli ihan kirkasta.
Paras sesonki oli ilmeisesti ohi, sillä me saimme teltan numero yksi. Meidän lisäksi siellä olikin vain muutama ihminen. Teltta-alueen keskellä oli ”rantabaari”, eli tiski, josta sai ostaa juomia ja tarjolla oli myös sishoja (eli vesipiippuja). Siellä oli myös romanttisesti valaistu keinu omassa katoksessaan ja rannalla oli aurinkotuoleja ja -varjoja. Erittäin viihtyisän näköinen kokonaisuus!
Meidän yöpaikkamme oli teltta numero yksi.
Jäliruokana sisha
Meidän saapuessa leiriin aurinko oli juuri laskemassa. Veimme tavarat omaan telttaamme ja kiertelimme alueella. Aika pian olikin illallisen vuoro. Paikallinen kokki grillaili kanaa ja lammasta telttakatoksessa ja tarjoilija toi jostakin salaatteja, riisiä ja muita lisukkeita. Ruokaa oli todella paljon ja ihan harmitti, kun meitä syöjiä oli niin vähän.
Isossa teltassa oli ravintola.
No me söimme vatsat pinkeiksi ja lähdimme taas ulos. Kuljimme rannalla ja istuimme siinä rantabaarissa. Jostain sitten tuli puheeksi se sisha ja totesimme, ettei meistä kumpikaan ollut koskaan sitä kokeillut. Siitä se ajatus sitten lähti… Pyysimme tarjoilijaa valmistelemaan meille sishan ja mauksi valitsimme ”double-apple” eli tuplaomenan.
Sishalla on monta nimeä (hookah, hugga) ja sillä tarkoitetaan tupakointivälinettä, jossa poltetaan maustettua tupakkaa tai yrttisekoitusta hiilen avulla. Syntyvä savu kiertää sishaan kuuluvan vesisäiliön kautta letkuun, josta sitä erillisellä suukappaleella imetään. Maku on mieto ja savu on pehmeää ja viileää. Sinänsä sishan poltto ei ole yhtään sen terveellisempää kuin tavallisen tupakankaan. Sishaa kuitenkin poltetaan yleensä vain silloin tällöin ja seurassa hiljakseen nautiskellen. Monta ihmistä voi polttaa samaa sishaa kun jokaiselle annetaan oma suukappale.
“Rantabaarin” tiskillä sisha-piiput odottavat polttajia.
Leirinuotiolla
Telttaleirissä oli myös nuotiopaikka. Siinä oli pari penkkiä ja keskellä kasa lautoja. Kun menimme sinne istumaan niin baarin työntekijä toi meille sishan sinne ja sytytti nuotion. Kello oli jotakin kahdeksan ja yhdeksän välillä illalla, ja alkoi olla hieman viileää. Oli helmikuun loppu ja tuolla seudulla kevät. Lämpö laski noin 18 asteeseen.
Se ei tietysti mitään kylmää vielä ollut, mutta Persianlahdelta heikosti puhaltava tuuli teki siitä hieman viileämpää. Nuotion ääressä kuitenkin tarkeni hyvin. Istuimme kahdestaan puhumassa henkeviä ja pohdiskelimme maailman menoa kymmeneen asti. Kun nuotio sammui ja sishakin oli loppuun palanut, päätimme lähteä nukkumaan.
Nuotion ääressä oli tunnelmallista istuskella kun ympärillä oli aavikkoa ja selän takana Persianlahden aallot löivät rantaan.
Makoisat unet
Telttamme oli kuin pieni hotellihuone. Keskellä oli kaksi sänkyä ja niitten välissä yöpöytä. Teltassa oli yksi tuoli sekä jäähdytyslaite, jolle varmasti kesäaikaan on käyttöä. Nyt lämpötila oli juuri sopiva. Vuode oli mukavan pehmeä ja peitto oli muhkea ja aivan riittävän lämmin. Nukuttiin hyvät yöunet!
Teltta oli sisältä yllättävän tilava. Kuvassa vasemmalla näkyy suihku- ja wc-tilan ovi.
Heräsimme aamulla, kun aurinko oli nousemassa ja kävimme meren rannalla ihailemassa näkymää. Pian olikin aamiainen valmiina. Taas meitä oli isossa teltassa vain muutama henkilö, mutta ruokaa olisi ollut vaikka kuinka. Oli munakasta, papuja, makkaroita, vihanneksia, erilaisia leipiä, hilloa, teetä ja kahvia.
Aamu valkeni kauniina.
Vielä ehdimme vähän katsella maisemia, ennen kuin kuskimme tuli hakemaan meitä takaisin kaupunkiin. Olisin tosiaan voinut viettää leirissä toisenkin yön. Ympäröivät dyynit ja toisaalla meri, sekä hiljaisuus tekivät paikasta ainakin itselleni todella levollisen. Eri asia olisi tietenkin, jos leiri olisi ollut täynnä ihmisiä.
Minulta on kysytty eikö minua pelottanut. No ei todellakaan, en osannut kyllä pelätä mitään. Aavikolla ei ole villieläimiä, paitsi aavikkokettuja. Ne taas karttavat ihmisiä ja saa olla todella onnellinen, jos onnistuu joskus sellaisen näkemään! Skorpioneja aavikolla saattaa olla, mutta niitäkin on kovin harvassa. Itse en ole koskaan nähnyt ja opaskin kertoi kerran nähneensä 20-vuotisen uransa aikana. Käärmeitäkään tuolla kuivalla ja kuumalla aavikolla ei kuulemma ole.
Tästä pääset lukemaan edellisen postaukseni, jossa kerron kahdesta erilaisesta hotellista, joissa olin tällä matkalla. Lue myös kertomukseni Al Wakran kaupungista, jossa vietin ihanat liki pari viikkoa.
Johanna 16.4.2023