Hengitys piukalla

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkin.

Jos henki ei kulje kunnolla flunssassa, voit ottaa kotikonstit käyttöön.

Höyryhengitys, pulloonpuhallus ja diffuuserin käyttö ovat peruskonstit kaikille limaisesta yskästä kärsiville.

Flunssa, influenssa tai sitten se viime aikoina kansaa vaivannut pandemia ovat kaikki sellaisia, jotka vaikuttavat hengitykseen. Virusperäinen flunssa, eli nuhakuume, voi kerryttää limaa keuhkoihin siinä kuin nuo vakavammatkin sairaudet. Ja jos perussairautena on astma, ongelmia tulee vielä helpommin. On toki muitakin sairauksia, jotka heikentävät keuhkojen kykyä puhdistua.

Tämän jutun pohjana on oma astmani, mutta vinkit sopivat kaikille muillekin. Oma ongelmani on aina ollut runsas liman kertyminen keuhkoihin, jota on todella hankala saada yskittyä ulos. Kaikki pienetkin flunssat pahentavat tilannetta roimasti.

Astman kanssa elää nykyään 10 % suomalaisista. Se onkin yleisimpiä pitkäaikaissairauksia. Astmaa voi potea lievänä, silloin tällöin vaivaavana, tai sitten jatkuvana ja hankalana. Itselläni se todettiin yli 30 vuotta sitten, mutta todennäköisesti se on ollut minulla lapsesta asti.

Riesana keuhkokuumeet

Sairastin jo vauvana hinkuyskän, ja olen joskus ajatellut, onko sillä osuutta asiaan. Muistan nimittäin, kuinka jo alle kouluikäisenä minulla oli vähän väliä kova yskä ja limaa tuli niin paljon, että pelkäsin tukehtuvani siihen. Isä roikotti minua pää alaspäin ämpärin yläpuolella, että olisin saanut paremmin yskittyä. No en saanut, sillä se roikottaminen tuntui kauhealta.

Nuorena sairastin jatkuvasti myös keuhkoputkentulehduksia, ja söin antibioottikuurin toisensa perään. Silti riesana oli jatkuva yskä, johon liittyi runsas limantulo. Ennen nykyisiä rokotuksia sairastin lähes vuosittain myös influenssan seurauksineen. Influenssarokotteet ovat sittemmin toimineet minulla todella hyvin.

Erään keuhkokuumeeni sain viikko esikoiseni syntymän jälkeen. Olin todella sairas ja kovassa kuumeessa. Silloin meillä kävi lääkäri kotona. Hän ei lähettänyt minua sairaalaan, koska minulla oli vastasyntynyt lapsi. Minun piti imettää lasta hengityssuojain kasvoilla, ja anoppi tuli meille huolehtimaan muista toimista. (Nykyään tilanne hoidettaisiin ehkä toisin.) Raskauskilot ja vähän ylimääräistäkin lähti hujauksessa…

Useimmat astmaatikot saavat oireita erilaisista heinistä.

Helpotusta oireisiin

Kolmekymppisenä sain diagnoosiksi keskivaikean astman ja lääkkeeksi hengitettävää kortisonia sekä keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Jälkimmäistä en ole voinut käyttää vuosiin, koska se lisää muutenkin ongelmana olevia rytmihäiriöitäni. Sitä kortisonia sen sijaan kiskon sisääni enemmän tai vähemmän joka päivä.

Onneksi en nykyään saa hengenahdistuskohtauksia, joka ovat monille se astman aiheuttama pahin riesa. Ainoastaan voimakkaat hajut aiheuttavat minulle ahdistusta. Toivoisinkin niin, että ihmiset eivät suihkisi päälleen hajuvesiä, kun tulevat teatteriin… Tunnustan silti, että jos en olisi astmaatikko, käyttäisin itsekin hajuvesiä.

Kortisoni kuivaa suuta ja kurkkua. Ääneni on aina vähän käheä ja se myös sortuu helposti. Suuni on aina kuiva kuin autiomaa. Silti kortisoni on mahtava lääke. Se saa keuhkoihini kertyvän liman irtoamaan. Nyt kun on tämä koronaepidemia menossa, niin ihan varmuuden vuoksi olen vähän lisännyt lääkitystäni. Kuten aina pienessäkin flunssassa.

Koska astma on tulehdustila keuhkoissa, kortisoni on siihen hyvä lääke. Se ei ole kohtauslääke vaan vaatii säännöllistä käyttöä. Kortisonin vaikutushan tulee vasta monen päivän käytön jälkeen. Kohtauksia varten on olemassa niitä keuhkoputkia avaavia lääkkeitä.

Nykyään on olemassa myös yhdistelmälääkkeitä, joissa kortisoni ja avaava lääke on yhdessä. Näiden hengitettävien lääkkeiden otossa tärkeää on oikea tekniikka, jotta lääke menee perille. Käytössä on myös ns. biologisia lääkkeitä hankalimpiin tapauksiin.

Kotikonsteja hengityksen avaamiseen

Vanha tuttu höyryhengitys on erittäin hyvä keino liman irrottamiseen. Itse kuumennan vettä pienessä kattilassa kiehuvaksi, jonka jälkeen lisään siihen pari tippaa inhalaatioöljyä, jota saa apteekista. Polttavana höyryä ei pidä hengittää, mutta vesi jäähtyy parissa minuutissa sellaiseksi, että sitä voi hengitellä. Laita pieni pyyhe pään päälle ja kumarru kattilan ylle ja hengitä normaalisti.

Hengityslihaksiaan voi myös vahvistaa, jotta hengittäminen olisi helpompaa ja ilma (sekä lääkkeet) menisivät paremmin perille asti. Yksi keino on ns. pulloon puhaltaminen. Se auttaa myös nostamaan limaa keuhkoista. Siihen tarvitaan noin litran vetoinen pullo, jonne laitetaan noin 10 cm vettä. Pullon pohjaan asti upotetaan muoviletku, joka on pituudeltaan 50–70 senttimetriä ja halkaisijaltaan 7–10 millimetriä.

Pullopuhalluksen välineet löytyvät ruoka- ja rautakaupasta.

Ensin vedetään keuhkot täyteen ilmaa, ja sitten puhalletaan ilma ulos letkun kautta. Toista muutamia kertoja. Tätä harjoitusta voi tehdä useita kertoja päivässä. Se auttaa myös terveitä ihmisiä, jos flunssassa on kertynyt limaa keuhkoihin. Hengitysliiton sivuilta löytyy videokin aiheesta.

Yleensä teen niin, että ensin hengittelen höyryä, ja kun lima keuhkoissa on pehmennyt ja nielu kostunut, niin puhaltelen sen jälkeen pulloon. Kun hetken puhaltelee niin sitten saakin yleensä jo yskiä limaa pihalle keuhkoista. Tärkeää on nimenomaan saada se lima pois.

Nämä keinot muuten toimivat hyvin lapsillakin. Höyryhengityksessä aikuisen on syytä valvoa, ettei vesihöyry ole liian kuumaa eikä kattila kaadu.

Astmaatikon pitäisi pitää tietysti koti mahdollisimman pölyttömänä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi jatkuvasti imuroida. Oikeastaan päinvastoin. Imurointi nostaa runsaasti pölyä ilmaan. Kerran viikossa imurointi riittää. Ja silloin voi imuroinnin ajan pitää ikkunoita auki, jotta ilma vaihtuu hyvin.

Pintojen pyyhkiminen kostealla on huomattavasti parempi keino hillitä pölyä. Kodin tekstiilejä valittaessa tulee pitää mielessä pölyttömyys. Isoja ryijyjä en laittaisi seinille. Meillä on kyllä villamatot joka paikassa, jotka tietysti nukkaisina ovat yksi pölyn lähde. Toisaalta aidot villamatot myös sitovat sitä pölyä.

Ilman kostuttaminen on yksi omista keinoistani. Talvisin meillä on ollut iso ilmankostutin, ja niin keväällä kuin kesälläkin käytössä on diffuuseri. Se höyrystää veden ultraäänen avulla, joten vesi ei kuumene. Se on siis turvallinen lapsiperheessäkin! Se ei myöskään pidä kovaa ääntä, ja useimmissa malleissa on lisäksi valo. Erinomainen kapistus vaikka makuuhuoneeseen.

Diffuusereita saa nykyään monista kivijalkakaupoista sekä verkkokaupoista.

Tuota minulla olevaa ja kuvassa näkyvää diffuuseria myy mm. hyvinvoinnin.fi sivusto. Tästä klikkaamalla pääset suoraan tuotteeseen.

Itselläni on myös apteekista ja luontaiskaupoista saatava suolapiippu, mutta en ole huomannut sen käytöstä mitään hyötyä. Suolahuonetta en ole kokeillut. Jotkut kuitenkin kokevat siitä olevan apua astmaansa. Sen olen kyllä huomannut, että merellä on aina helpompi hengittää.

Onko meditaatiosta apua?

Kuulostaa varmaan oudolta tässä yhteydessä puhua meditaatiosta. Haluan kuitenkin ottaa sen esiin, koska itse uskon saaneeni siitä apua. Aloitin ohjattujen meditaatioitten kuuntelun reilu puoli vuotta sitten. Meditaatiossa tärkeä osa on oikeanlainen hengittäminen.

Useimmat meditaatiot alkavat sillä, että hengitetään pitkään ja rauhallisesti sisään ja ulos ja välissä pidätetään henkeä. Vähän meditaatiosta riippuen tekniikoita on erilaisia. Koin nämä ensin tosi hankalina. Oli vaikeaa hengittää hitaasti.

Tein meditaatioita lähes päivittäin (yleensä illalla) ja parin kuukauden jälkeen huomasin, että koin helpommaksi hengittää. Olin ehkä oppinut käyttämään hengityslihaksiani paremmin. Tapanani oli varmaan ollut liian pinnallinen ja nopea hengitys.

Uskon, että hengitysharjoituksista voi saada apua hengitykseensä, jos sen kanssa on ongelmaa. Hengitystekniikoita ja harjoituksia on monenlaisia muitakin kuin meditaatioita. Esimerkiksi Buteyko- menetelmää käytetään myös astman hoidossa ja Iso-Britanniassa se on hyväksytty virallisesti astman täydentävänä hoitomuotona.

Voiko astmaatikko pitää koiraa?

Moni on ihmetellyt sitä, kun meillä on koiria. Minun elämääni koirat ovat kuuluneet noin 30 vuotta. Aikoinaan tehtiin allergiatestit, joiden mukaan olin kovasti allerginen kissalle, mutta en muille eläimille. (Koivulle ja heinälle myös.) Koirapölyn vasta-aineet mitattiin myös verestä, mutta allergiaa ei todettu. Joten koiria olen uskaltanut pitää.

Tosin noista testeistä on aikaa, ja välillä on käynyt mielessä, olisiko allergiaa kuitenkin syntynyt myös koiran pölylle. Eläimen karvahan sinänsä ei ole se, mikä allergisoi, vaan eläimen ihosta irtoava hyvin hienojakoinen hilsepöly. Myös eläimen sylki on allergisoivaa.

Koiran karvan laatu tai karvattomuus ei siis ole suoraan allergian aiheuttaja tai siltä suojaava tekijä. Joistakin roduista sanotaan, että ne eivät allergisoi, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka villakoirasta ei irtoa karvaa, myös sen iho hilseilee kuten muillakin roduilla.

Hilseen laadussa voi olla eroja eri rotujen välillä. Tämä voisi selittää sen, miksi jotkut saavat oireita toisista koirista, mutta toisista eivät. Toisaalta on otettava huomioon kokonaisaltistus. Esimerkiksi siitepölyaikaan voi saada herkemmin oireita myös eläimistä.

Jos allergia on lievää, voidaan myös ajatella siedätystä. Sanotaanhan, että eläinten parissa kasvaneilla lapsilla on vähemmän allergioita. Aikuinenkin voi kokeilla kestääkö olla koiran kanssa päivän tai viikon. Ehkä voisi alkaa kyläillä ahkerasti jossakin koiraperheessä?

Suin päin en kyllä ottaisi mitään koiraa perheeseeni, jos minulla olisi koira-allergia. Myös koira kärsii siitä, jos sitä siirrellään perheestä toiseen pitovaikeuksien tai allergioitten vuoksi. Ohjeeksi koiraa haluavalle astmaatikolle sanoisin, että otata allergiatestit. Jos olet selvästi koiralle allerginen, älä ota koiraa.

Jos et ole koiralle allerginen tai allergia on hyvin lievää, kokeile ja testaa. Kokeile moneen kertaan ja eri roduilla. Ota jonkun ystävän koira hoitoon vähäksi aikaa. Käy koiranäyttelyissä. Siellä sitä koiran pölyä on ilma sakeana!

Mutta siis ei koiran pitäminen astmaatikollekaan mahdotonta ole. Tiedän useita astmaatikkoja, joilla on koira. Asia on kuitenkin hyvin yksilöllinen ja vaatii tarkkaa harkintaa.

Kuvassa suomenlapinkoira Aku, joka menehtyi puoli vuotta kuvan oton jälkeen. Hänen tilalleen tuli kuitenkin uusi, samanrotuinen koira.

Julkaistu 5.5.2020, päivitetty 1.8.2022

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkin. Mikäli päädyt ostamaan tuotteen, saan siitä pienen komission. Komissioiden avulla ylläpidän tätä blogia. Linkin klikkaaminen ei velvoita sinua mihinkään eikä aiheuta sinulle kuluja. Mielipiteet asioista ja tuotteista ovat puhtaasti omiani.