Jälkikaihi ja muut ongelmat

Itselleni tuli jälkikaihi ja heti perään lasiaisen irtoaminen.

Kerroin aikaisemmassa postauksessa kaihileikkauksestani, jossa silmään vaihdettiin silikoninen tekomykiö. Vuositarkastuksessa kaikki oli kunnossa, eikä merkkiä jälkikaihista ollut. Kun toinen vuosi kului, niin aloin ihmetellä näön huononemista.

Jatkuvasti näkökentässä oli jotain häikkää. Selvästikään en nähnyt yhtä kirkkaasti kuin on, ennen. Jostain syystä mieleenikään ei kuitenkaan tullut, että minulla olisi jälkikaihi! Tiesin kyllä, että noin 20 prosenttia kaihileikatuista sen saa, mutta jotenkin kuvittelin, ettei se koske minua.

Mikä on jälkikaihi?

Jälkikaihissa silmään laitetun tekomykiön kapselipussiin alkaa tulla sumentumaa. Tai arpeutumaa. (Tekomykiö, samoin kuin oma luonnollinen mykiö on ikään kuin pussissa.) Sen syntyyn vaikuttavat monet asiat eikä se tule tosiaan kaikille.

Jälkikaihin kehittymiseen vaikuttaa mm. kaihin leikkaustekniikka, mahdolliset silmän tulehdukset ja muut sairaudet. Jälkikaihi voi tulla nopeastikin kaihileikkauksen jälkeen, tai vasta vuosien päästä. Yleensä se kehittyy hitaasti. Se oireet ovat samat kuin varsinaisessa kaihissa.

Jos siis kaihileikattu silmäsi näkö alkaa huonontua ja tulee häikäisyä, kyseessä voi hyvinkin olla jälkikaihi. Oikeasti kyse ei ole kaihista, mutta tätä nyt nimitetään näin.

Jälkikaihin poisto

No itselläni siis todettiin se jälkikaihi, ja erityisesti oikeassa silmässä samentumaa oli juuri keskellä näkökenttää, joka tietysti haittasi näkemistä. Vasemmassakin silmässä sitä on, oli, mutta vähemmän, eikä niin keskellä silmää. Lääkärin kanssa sovittiin jälkikaihin poisto oikeasta silmästä laseroimalla.

Ennen operaatiota silmään laitettiin mustuaista laajentava tippa. Koska sen piti vaikuttaa vähän aikaa ja lääkärillä oli kiirekin niin kysyin, voinko käydä välillä kahvilla. No se sopi ja olin 20 minuuttia läheisessä kahvilassa. Kun tulin takaisin niin lääkäri laittoi vielä puudutustipan silmään.

Pääsin välillä kahvilaan odottelemaan, että mustuainen laajenee riittävästi toimenpidettä varten.

Laserointia varten oli oma huone, jonne menin. Istuin tuolissa, leuka kupissa ja otsa telinettä vasten, aivan samoin kuin yleensäkin, kun lääkäri tutkii silmiä. Mitään erikoista tilanteessa ei siis oikeastaan ollut. Se erikoisuus tuli siinä, kun lääkäri asetti pienen kupin tai luupin tapaisen esineen silmääni vasten niin, että en voinut räpyttää luomea.

Koska silmä oli puudutettu, niin en tuntenut silmän pinnassa mitään, vaikka tuo ”kuppi” oli silmämunassani kiinni. Sitten lääkäri osoitti silmääni jollakin, jossa oli voimakas sininen valo. Ja siis todella voimakas. Valo välähti monta kertaa, ja aina kun valo välähti, takaraivossani tuntui pieni napsaus. Se oli ilmeisesti sitä laseria.

Olisiko koko homma odotusajan jälkeen kestänyt kymmenen minuuttia. Sen jälkeen lääkäri vielä tarkisti silmät ja homma oli sillä selvä. Ei mitään kipua tai muutakaan erikoista tuntunut silmässä. Suuri mustuainen näytti hassulta ja oli tietysti valoarka.

Koko homma oli ihan pikkujuttu. Huomasin, että maailma kirkastui taas jonkin verran. Isompi ongelma olikin nyt muualla silmässä.

Lasiainen irtosi!

Pari viikkoa ennen jälkikaihin poistoa huomasin yhtenä aamuna, että silmissäni näkyi ylimääräinen kuvio. Aivan kuin kukkakaali olisi leijunut suoraan edessäni. Koska minulla on migreeni, johon liittyy näköhäiriöitä, niin ajattelin sen olevan sellainen. Vaikka yleensä migreenin näköhäiriö onkin ihan toisen näköinen.

Testailin vähän ja totesin, että tuo kukkakaali näkyy vain oikeassa silmässä. No ajattelin, että silmän pinnalla on varmaan jotain roskaa tai muuta sellaista. Lähdin töihin ja ajattelin, että kyllä se siitä häviää. Vaan eipä hävinnyt. Ihmettelin keltaista kuviota illalla ja vielä seuraavana aamunakin. Päätin, että jos se ei seuraavaan aamuun mennessä häviä, menen lääkäriin.

Kuvio ei mihinkään hävinnyt ja niin pääsin silmälääkärin katsottavaksi heti seuraavana päivänä. Lääkäri tutki silmät ja silmänpohjat, joista otettiin myös viipalekuva. Kuvissa näkyi lasiaisen irtoaminen, ja myös möykky, jonka näin kukkakaalimaisena kuviona. Tuo möykky oli keskellä silmän takaosaa näköhermon edessä.

Mikä sitten on lasiainen?

Se on läpinäkyvää geeliä, joka täyttää silmän takaosat verkkokalvon ja mykiön välissä. Tämä geeli on kiinnittynyt löysästi silmän sisäisiin osiin, mutta se voi olla takaosastaan lujaemminkin kiinni näköhermonpään alueella ja osittain myös tarkan näkemiselle alueella.

Iän myötä tuo geeli muuttuu ja kutistuu, jolloin se alkaa irrota osittain verkkokalvon pinnasta. Tämäkin on siis ikääntymisen myötä useimmille ihmisille tuleva juttu. Sitä tosin ei välttämättä edes huomaa, jos se tapahtuu hiljakseen ilman kummempia oireita.

Kun lasiainen irtoaa verkkokalvosta, sen mukana irtoaa pieniä hitusia, jotka voivat leijailla näkökentässä. Jos ne ovat pieniä ja pääosin sivummalla, ei niistä ole haittaa. Lasiainen voi tosin irrotessaan repäistä verkkokalvonkin irti tai tehdä siihen reiän, jolloin kyseessä on vakavampi juttu ja näkö on vaarassa.

Verkkokalvon irtoamiseen liittyy yleensä salamointia silmässä, voimakasta nokisadetta, tai pahimmassa tapauksessa musta verho alkaa liukua näkökenttään. Silloin on syytä mennä heti lääkäriin. Minun kohdallani ei ollut tällaisesta kyse.

Tulevaisuus näyttää

Lasiainen oli siis irrotessaan nostanut silmänpohjastani jotakin solukkoa möykkynä, joka sitten sattui olemaan juuri näköhermon edessä, eli keskellä näkökenttää. Se voi siitä parin seuraavan kuukauden aikana siirtyä sivumpaan ja vaaleta, jolloin se ei tietysti haittaa näkemistä niin paljon. Siitä on nyt aikaa kulunut ainakin kuukausi, eikä se vielä ole miksikään muuttunut.

Minulla näkyy nyt koko ajan silmässäni keltainen kuvio, jossa on musta reuna. Ja se on koko ajan keskellä näkökenttää. Se haittaa kaikkea tarkkaa näkemistä. En tunnista välttämättä numeroita ja kirjaimia kun luen ja kirjoitan tietokoneella tai kännykällä. Kauas katsoessa tuo kuvio ei niin haittaa, eikä pimeässä.

Mikäli se möykkyni ei siitä liiku minnekään, niin sitten pitäisi päättää annanko operoida sen. Se vaatii sitten jo sairaalassa käyntiä. En tiedä vielä mitä teen. Toivon vain, ettei minun tarvitsisi parin kuukauden päästä asiaa päättää. Että kukkakaalini olisi ymmärtänyt vetäytyä sivuun. Silmissäni leijuvat pienet hituset eivät mitään haittaa.

Silmieni kuvauksessa nähtiin, että myös vasemmassa silmässäni lasiainen on alkanut irrota. Se on vielä keskeltä kiinni, mutta tulee kuulemma irtoamaan. Toivon vain, että se ei irrottaisi mukanaan mitään. Jaa-a, tätä se on, kun kauan elää…