Silikonien vuosipäivä

Jos kaihi alkaa hämärtää näköä, on sen pahenemista turha odotella. Hoitohan on sama joka tapauksessa. Jostain syystä julkisen puolen lääkärin puhuvat kaihin ”kypsyttämisestä” ja sanovat, ettei vielä voi tai kannata leikata.

Itselläni alkoi hämäränäkö mennä tosi surkeaksi. Autolla ajaminen alkoi olla tuskastuttavan tukalaa pimeällä, kun tuntui, ettei nähnyt mitään.

Olen muutenkin sekä likinäköinen että kaukonäköinen. Lisäksi silmissäni on kunnolla piilokarsastusta ja hajataittoa. Silmälasit minulla on ollut noin kymmenvuotiaasta asti. Ajokortissani on aina ollut merkintä lasien käyttöpakosta.

Ja nyt sitten vielä alkoi tämä hämäränäkö hävitä. Vastaantulevien autojen valot häikäisivät niin, etten hetkeen nähnyt mitään. Samoin erilaiset heijasteet veivät sen vähäisenkin näön pimeällä ajaessa. Lopulta päätin, että jotain on tehtävä.

Yksi- vai monitehomykiöt?

Menin siis silmälääkärille puhumaan ongelmastani. Huolellisten tutkimusten jälkeen tuomio oli, että silmät ovat sinänsä terveet, mutta onhan niissä alkavaa harmaakaihia. Eli silmäni mykiö oli alkanut sumentua iän myötä.

Kaihi tulee meille kaikille ennemmin tai myöhemmin. On yksilöllistä kuinka pitkälle ja kuinka nopeasti se etenee. Mykiön muutokset alkavat kuitenkin jo parikymppisenä, mutta yleensä kestää kauan, ennen kuin muutokset alkavat haitata näkemistä.

Yli 65-vuotiaista jo yli 30 prosentilla on näköä haittaavaa kaihimuutosta. Yli 85-vuotiaista yli 70 prosentilla on kaihimuutoksia. Keskimääräinen leikkausikä on 73 vuotta. Kaihin riskiä lisäävät mm. kortisonilääkitys, diabetes, pitkäaikaiset silmien tulehdukset, tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja auringonvalo. (Lähde: Terveyskirjasto)

Itse koin tuon hämäränäön huononemisen niin hankalaksi vaivaksi, että halusin leikkauttaa silmäni. En tiedä miksi olisin ”kypsytellyt” kaihiani ja nähnyt aina vaan huonommin. Kuten lääkärini sanoi, leikkaus on edessä joka tapauksessa ehkä muutaman vuoden päästä.

Kaihin leikkaus tarkoittaa oman mykiön ottamista pois silmästä ja yleensä silikonimuovisen tekomykiön laittamista sen tilalle. Ja kun kerran tekomykiö laitetaan, se voi olla myös näkökykyä korjaava. Siis vähän kuin silmän sisäinen piilolinssi.

Itse päädyin kaukonäön ja hajataiton korjaamiseen. Silmiin olisi voinut valita myös monitehomykiöt, eli sellaiset, joissa myös lähinäkö olisi korjattu. Tällöin ei tarvitsisi enää mitään silmälaseja. Monitehomykiöiden hinta oli kuitenkin jo sen verran korkea, että päädyin yksitehoihin.

Kaamean helppo leikkaus

Jännitin leikkausta aivan hirveästi! Olin aivan kauhuissani monta päivää etukäteen. Rauhoittavalla lääkityksellä leikkauspäivänä pelkoni kuitenkin katosi. Täytyy sanoa, että se pelko ja jännitys oli myös aivan turhaa. Niin helppo toimenpide se oli.

Silmiin laitettiin ensin puudutustippoja ja ties mitä tippoja, sitten toinen silmä peitettiin ja toinen laitettiin jollakin välineellä auki niin, ettei luomia voinut sulkea. Se muuten ei tuntunut mitenkään hankalalta. Ensimmäisen silmän operointi kesti vartin verran. Näin vain valoja ja varjoja, mutta mitään en tuntenut. Kun ensimmäinen silmä oli valmis, vaihdettiin kaikki välineet ja lääkäri sekä avustaja vaihtoivat myös suojavaatteensa. Siinä sai itsekin hetken huilata. Koko homma aloitettiin aivan alusta toisen silmän kanssa.

Kun homma oli ohi, minut autettiin hetken päästä istumaan ja talutettiin toiseen huoneeseen. Kävin istumaan tuoliin ja minulta kysyttiin, haluaisinko kahvia ja voileipää. Olipa kivaa ja rentoa! Ei mitään siteitä silmillä eikä makuutusta missään. Siinä vain join kahvia ja jonkin ajan kuluttua, kun kaikki vaikutti olevan hyvin, sain luvan lähteä saattajan kanssa kotiin. Mieheni oli tullut minua hakemaan.

Sairauslomaa sain 1,5 viikkoa ja silmätippoja piti käyttää neljä viikkoa. Näin ihan hyvin heti, mutta silmät olivat oudot, ja näin kaikkien valojen ympärillä erivärisiä renkaita ja heijastumia. Alkuun pidin aurinkolaseja valossa, koska kaikki oli kovin häikäisevää.

Viikon kuluttua leikkauksesta ajettiin autolla jonnekin ja minä ihmettelin, miten kirkasta ja värikästä kaikki onkaan. Näin pellonreunassa talon, jota en ollut ennen huomannutkaan.

Ilo uudesta näöstä!

Olin aivan innoissani uudesta näkökyvystäni. Lukea en kuitenkaan nähnyt, sillä silmissänihän oli vain kaukonäköön tehdyt mykiöt.

Niinpä ensimmäiseksi piti ostaa Prismasta muutaman euron lukulaseja. Ennen en niillä ollut nähnyt mitään hajataittoni vuoksi, mutta nyt kun se oli korjattu, niin hyvin näkyi nyt niilläkin. Ostin niitä kotiin, töihin ja käsilaukkuun.

Olin tosi, tosi iloinen siitä miten hyvin näin. Näin joka puolelle hyvin, eikä ollut mitään moniteholasien tuomia vääristymiä eikä rajoja. Ostin myös kolmet aurinkolasit (ilman vahvuuksia), nyt kun pystyin niitäkin käyttämään.

Nyt on siis vuosi kulunut leikkauksesta. En todellakaan kadu yhtään. Kaikki on mennyt hyvin ja olen tyytyväinen. Tarkastuksessa ei todettu mitään merkkiä ns. jälkikaihista, joka joillekin saattaa tulla. Jos sellainen kehittyy, se on helppo laseroida pois. Uutta leikkausta ei tarvita.

Mykiön vaihtoon, kuten kaikkiin leikkauksiin, liittyy aina riskejä. Ongelmat ovat kuitenkin nykyään hyvin harvinaisia ja usein niitä osataan jo odottaa ennakolta, jos silmän rakenteessa on erikoisuuksia tai silmä on muutenkin sairas.

Itse kävin leikkauksessa yksityisellä lääkärillä. Julkisella puolella en varmaan olisi päässyt leikkaukseen vielä vuosiin, vaan kaihini olisi saanut edetä siihen asti, kunnes ajaminen pimeällä olisi ollut mahdotonta. Leikkauksia kuulemma pitkitetään osin sen vuoksi, että jonot niihin ovat niin pitkät. Leikkausjonoon pääsee vasta kun ei tosiaan näe juuri mitään.

Muutenhan kaihin kypsyttelylle ei ole mitään syytä. Muuta hoitoa ei ole kuin leikkaus, ja leikkaus tarkoittaa aina mykiön vaihtoa. Tekomykiöllä näkö ei enää muutu. En tarvitse koskaan enää monitehoja tai vahvempia laseja. Nautin uudesta näöstäni.

7.11.2019 Johanna