Kaksi vuotta bloggaamista!

Miksi bloggaan ja mitä se antaa minulle?

Minun missioni on tehdä ikääntymistä – ja ikääntyviä ihmisiä – näkyväksi. Haluan myös hälventää ikääntymiseen liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja sekä turhia rajoituksia. Ikä ei ole enää mikään syy luopua mistään tai rajoittaa elämää. Vanhempikin ihminen saa nauttia elämästä juuri niin kuin itse parhaaksi kokee ja niin kuin siihen kykenee.

Vanhakin oppii

Blogi täytti viime viikolla kaksi vuotta ja postauksiakin on syntynyt jo sata! Aika uskomatonta – näin niin kuin omasta mielestä. Ensinnäkin aika on mennyt nopeasti ja on vaikea uskoa, että tekstejäkin on syntynyt niin paljon. Tekstejä olisi enemmänkin, jos en olisi poistanut yhtä kategoriaa vuosi sitten.

Ajatus sivustosta, blogista, joka käsittelisi ikääntymistä ja siihen liittyviä monia asioita monelta kantilta, oli ollut minulla mielessä kauan. Jo viisikymppisenä aloittelin blogia aiheesta, mutta se jäi aloitukseksi. Kun kuusikymmentä lähestyi, tuo ajatus nousi yhä vahvempana. Tietysti siihen liittyi myös epävarmuuksia.

Pitkään pohdittuani päätin homman aloittaa. Päätin myös, että osaan sen, kun opettelen ja pyydän tarvittaessa apua minua viisaammilta. Olinhan jo 63-vuotias, joten ikääntyminen oli oikeasti tuttua! Ajatus oli ensin kirjoittaa hyvinkin asiapitoista tekstiä. Halusin tuoda esiin yhteiskunnallisia, lainopillisia ja terveydellisiä tietoja ikääntymisestä. Ja aluksi näin pääasiassa olikin.

Muutos kevyempään suuntaan

Pikkuhiljaa kirjoittamiseni kuitenkin ikään kuin vahingossa liukui noihin ulkonäköasioihin. Ehkä siksi, että ne näyttivät eniten kiinnostavan lukijoitani niin täällä blogissa kuin myös Instagram -tililläni ja Facebook -sivullani. Ja kiinnostaahan ne minuakin!

Päädyin siis tekemään uuden kategorian ”Ulkonäkö” ja samalla poistin kategorian ”Varaudutaan vanhuuteen”, jossa oli niitä vakavampia asioita. Se kategoria oli myös kaikkein vähiten luettu. En myöskään ole mikään asiantuntija esimerkiksi testamenttiasioissa, joten päätin luopua siitä aihepiiristä. Saatan kyllä julkaista niitä tekstejä uudestaan jossain yhteydessä.

Nyt minulla on siis käytössä kategoriat ”Tunne ja mieli”, ”TerveysSoppi”, ”Ulkonäkö” sekä ”Mummo matkustaa”. Tämä viimeinen kategoria on oikeastaan matkablogini, joka syntyi tarpeesta kirjoittaa matkustamisesta. Minähän aloin matkustellakin vasta liki kuusikymppisenä! Yritän näissä matkakirjoituksissanikin tuoda esiin sitä ikääntyvän ihmisen näkökulmaa.

Uusi kategoria ”Ulkonäkö” on oikeastaan se minulle läheisin nykyään. Olen aina rakastanut kauniita vaatteita ja paljon niitä itsekin tehnyt. Kosmetiikasta ja meikkaamisesta innostuin tosissani vasta nyt. Minut sai innostumaan Instagram ja sen niin monet meikkitilit ja oppaat. Instagram on väärällään erilaisia vinkkejä ja meikkausvideoita.

Olen siis nyt huomannut, että ihostaan kannattaa pitää huolta ja toivon, että olisin ymmärtänyt tämän jo kauan sitten. Olen myös ymmärtänyt ja oppinut, että meikkaaminen ei olekaan mitään pakkopullaa (jotta kehtaa mennä työpaikalle), vaan kivaa tekemistä. Meikeillä voi myös hassutella ja kaikkea voi kokeilla. Ihan omaksi ilokseen!

Bloggaamisen anti

Niin, mitä sitten saan tästä bloggaamisesta? Rahaa en ole saanut, mutta maksan kyllä sivutilasta ja domain-nimestä. (Minulta on kysytty, maksetaanko tästä minulle.) Tämä siis vie rahaa, mutta ei tuo sitä. Bloggaaminen on minulle harrastus, josta tykkään. Olen aina ottanut paljon kuvia ja kirjoittanut. Myös työkseni. Ajattelen, että harrastukset maksavat yleensä aina jotain, ja tämä on yksi minun harrastuksistani.

Tähän liittyvän Instagram -tilin kautta olen kyllä saanut hiukan tulojakin muutamista yhteistöistä. En kyllä niin paljoa, että niillä kattaisi edes tämän blogin ylläpitokuluja. Mutta kuka tietää, ehkä joskus tienaan enemmänkin. En todellakaan tee silti mitään vain rahan vuoksi. Minulla on päivätyö, josta saan palkkaa.

En halua ottaa tähän harrastukseeni mitään paineita siitä, että sen pitäisi tuottaa minulle taloudellista hyötyä. Olen luova ihminen ja niin kirjoittaminen kuin valokuvaaminenkin (ja kuvien käsittely) ovat minulle tapoja ilmaista itseäni ja omaa luovuuttani.

Blogisivuston pitämisen paras anti onkin yksinkertaisesti itsensä toteuttamisen mahdollisuus. Saan kirjoittaa asioista, jotka minua kiinnostavat. Toivon samalla, että ne kiinnostaisivat muitakin. Parasta on, jos joku saa kirjoituksistani iloa, tietoa, ideoita tai vertaistukea. Erityisesti toivon, että ikääntyvät tai sitä miettivät ihmiset saisivat elämäänsä jotain pientä inspiraatiota blogistani.

Pieni salainen haavekin minulla on… Olisipa mahdollisuuksia palkata assari vaikka yhdeksi päiväksi viikossa. Itse kirjoittaisin, ottaisin kuvia ja assari sitten laittaisi niitä nettiin ja somekanaviini. Ja myös ideoisi kanssani niitä tulevia postauksia.

Otankin mielelläni vastaan ideoita ja ehdotuksia siitä, mistä toivoisit minun kirjoittavan.

26.10.2021