Kirjallisuus puntarissa
Kokosin vuonna 2020 lukemani kirjat paketiksi ja vinkiksi sinulle. Kirjat eivät ole tässä lukujärjestyksessä, vaan lajittelin ne aiheen mukaisiin nippuihin. Tosin joidenkin kirjojen kohdalla aihepiiri voisi olla joku muukin. En ole mikään superlukija, ja luettuja tai kuunneltuja kirjoja kertyy vuosittain reilut parikymmentä.
Minulle kelpaa kaikki lukumuodot. Luen ihan vanhanaikaisesti fyysisiä kirjoja, mutta mieluummin luen ne lukulaitteelta, koska se on kevyt pidellä. Kännykästä tai tabletilta en lue koskaan silmiin osoittavan valon vuoksi. Kuuntelen myös kirjoja mielelläni ja minulla on puhelimessa Elisa Kirja -sovellus sekä Pratsam -äänikirjastosovellus, joka on tarkoitettu lukuesteisille. Sain siihen aikoinaan lukuoikeuden kroonisen migreenini vuoksi.
Hyviä tarinoita
Diana Gabaldonin kirjoittama ”Muukalainen” on alku kirjasarjalle, josta on tehty tv-sarjakin. Tuo tv-sarja oli nimeltään Outlander – Matkantekijä, ja se oli hyvin suosittu. Diana Gabaldon on yhdysvaltalainen, mutta hänen kirjansa sijoittuvat pääosin Skotlantiin. Ne ovat historiallisia romaaneja, joihin sekoittuu aikamatkustamista ja mystiikkaa. Ne ovat myös romanttisia, mutta paikoin raakoja tapahtumiltaan.
En ollut katsonut tv-sarjaa, sillä halusin ensin lukea kirjan tai kirjat. Minulla lukeminen kuitenkin tyssäsi ensimmäiseen kirjaan. Luin sen kyllä kokonaan, mutta mitään halua lukea seuraavaa ei tullut. Eikä kiinnostusta tv-sarjaankaan. Minusta kirja oli liian yksityiskohtainen ja paikoin tylsä. Myös kirjan sisältämä runsas raakuus ja vähän päälle liimattu seksuaalisuus veivät kiinnostukseni.
Tälle kirjalle annoin tähtiä 3+/5 ***+.
———-
Anne Tylerin ”Oikukas planeetta” oli helppoa ja kevyttä luettavaa. Sellainen perinteinen naisten romaani, vaikka päähenkilönä onkin mies. Kolmekymppinen eronnut ja hieman epäluotettava kaveri etsii elämälleen suuntaa. Jostakin syystä tämä päähenkilö ärsytti minua. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja lisäpisteen annan lukija Reijo Pesoselle.
Tähti tällekin 3+/5 ***+.
———-
”Kissani Jugoslavia” on myös paljon kehuttu, Pajtim Statovicin kirjoittama romaani. Se onkin saanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kirjan tapahtumissa tutkitaan Kosovossa asuvan naisen ja hänen Suomessa pakolaisena asuvan poikansa elämää. Ja myös muu lähisuku on tietysti mukana.
Kirja oli mielenkiintoinen, siinä pääsi tutustumaan erilaiseen kulttuuriin. Muutenkin se oli paikoin hauska. Mutta minua vaivasi jonkinlainen sekavuus. En aina tiennyt kenestä oli kyse. Tälle romaanille tähtiä 3/5 ***.
———-
Kuuntelin Jojo Moyesin kirjan ”Me before you” englanninkielisenä äänikirjana. Kirja on tunnettu suomenkielisellä nimellään Kerro minulle jotakin hyvää. Kirjasta on myös tehty elokuva, joka on tullut jo parikin kertaa televisiosta.
Tarinahan kertoo varakkaasta, nuoresta miehestä, joka loukkaantui laskettelurinteessä ja on neliraajahalvaantunut. Hän ei näe elämällään enää tarkoitusta ja alkaa järjestellä kuolemaansa. Hänen vanhempansa palkkaavat hänelle nuoren naisen avustajaksi sillä ajatuksella, että poika saisi elämänhalunsa takaisin.
Tarina on koskettava ja liikuttava – tietysti. Elokuva on tehty turhan komedialliseksi, varmaan vaikean aiheen käsittelyn vuoksi. Kirja on minusta hyvä ja tärkeäkin. Olen lukenut sen aiemmin myös suomeksi ja nähnyt elokuvankin. Tähtiä kirjalle 5/5 *****.
———-
Jenny Colgan kirjoitti Skotlannin ylämaille sijoittuvan romaanin ”Uusia lukuja ja onnellisia loppuja”. Melkein jo nimestä arvaa, että kyseessä on kevyttä hömppää. Kirjan päähenkilö joutuu jättämään hänelle tärkeän työnsä kirjojen parissa, kun pikkukirjasto suljetaan uuden mediakeskuksen alta. Hän onnistuu kuitenkin kääntämään vaikeudet voitoksi ja perustaa pakettiautoon kiertävän kirjakaupan. Hän muuttaa autonsa kanssa idylliseen pikkukylään Skotlannin ylämaille.
Sitten tietysti seuraa ihmissuhdesoppaa ja arvaillaan kuka kenetkin saa. Tälle romaanille tähtiä 4/5 ****.
———-
”Sydämen ääntä ei voi unohtaa” on jatko-osa Jan Philipp Sendkerin romaanille Sydämenlyönneissä ikuisuus. (Luin sen edellisenä vuonna ja mainitsin näin: Erikoinen tarina imaisi mukaansa totaalisesti. Koskettava ja kaunis sokean pojan ja ramman tytön rakkaustarina. *****) Nyt tässä jatko-osassa tuon sokean pojan tytär lähtee Burmaan tapaamaan velipuoltaan.
Teos on kyllä ihan hyvä, mutta ei niin hyvä kuin ensimmäinen osa. Vähän oli pitkäveteinen ja kovasti yritti olla syvällinen. Kelpo luettavaa kuitenkin. Tähtiä 4/5 ****.
———-
Ainoa kotimaisen kirjoittajan romaani oli tänä vuonna Miika Nousiaisen ”Pintaremontti”. En ole aiemmin Nousiaista lukenutkaan. Tämä teos oli hyvä. Yllätyin jostakin syystä siitä, miten hyvin kirja oli kirjoitettu ja miten hauska ja liikuttavakin sen tarina oli.
Tarina kerrotaan usean ihmisen näkökulmasta, ja heidän kaikkien elämät kohtaavat jossakin ja jollakin tavalla. Hautajaisista aloitetaan ja häihin päädytään. Hyvin soljuvaa kerrontaa, ja hyvää huumoria.
Ei taatusti jää viimeiseksi Nousiaisen kirjoittamaksi kirjaksi, jonka luin. Tähtiä tälle 4/5 ****.
———-
Asiaa ja henkilötarinoita
Antti Rönkä kokosi isänsä kanssa kirjaksi heidän välistään kirjeenvaihtoa. Kirjan nimeksi tuli ”Silloin tällöin onnellinen”. Antti Rönkä on tässä aloitteleva kirjailija ja hänen isänsä Petri Tamminen jo menestynyt omalla kirjailijan urallaan. Antti antaa käsikirjoituksensa isälleen arvioitavaksi ja siitä lähtee heidän kirjeenvaihtonsa.
Kirjaa sanotaan rohkeaksi vuoropuheluksi isän ja pojan välillä. Kumpikin pohtii omaa rooliaan suhteessa toiseen välillä kipakastikin. En tiedä johtuuko sukupuolestani, ettei tämä oikein kolahtanut meikäläiseen. Teksti on melko syvällistä ja ehkä en vain jaksanut keskittyä siihen niin hyvin kuin se olisi ansainnut. Tähtiä annoin kuitenkin 3/5 ***.
———-
Miina Äkkijyrkän elämänkerran kirjaksi teki Lamppu Laamanen ja teoksen nimeksi tuli ”Jumala ja erotiikka”. Siinä Miina kertoo tajunnanvirtana lapsuudestaan, teinivuosistaan, joutumisestaan mielisairaalaan, taideopinnoistaan, suhteestaan körttiläisyyteen, miehistään ja elämästään.
Lainasin kirjan kirjastosta, koska siitä niin kohistiin sen ilmestyttyä. Se oli todellakin aikamoista tajunnanvirtaa itsensä Miinan tyyliin. Kuvaukset lapsuudesta olivat paikoin järkyttäviä, eikä Miinan tie tasaista ole ollut myöhemminkään. Kirja vaikutti nopeasti kokoon kyhätyltä ja jos sensaatioarvo jätetään pois, niin tähtiä 1/5 *.
———-
”Suurin niistä on rakkaus” on Ulla-Maija Paavilaisen teoksen nimi. Teos on elämänkerta Kirsti Paakkasesta, joka suostui Ulla-Maijan haastateltavaksi. Kirsti Paakkanenhan oli mainostoimiston omistaja, joka osti Marimekon ollessaan jo kuusikymppinen. Paakkasesta välittyi kuva voimakkaana tahtonaisena, joka ei todellakaan pelännyt työtä.
Kuvaus Paakkasen lapsuudesta ja nuoruudesta on karua luettavaa, ja selväksi käy, ettei Paakkanen syntynyt hopealusikka suussa, vaan on taistellut tiensä huipulle. Hän vei Marimekon pörssiin ja nosti sen arvon korkeuksiin johtaessaan yritystä 16 vuoden ajan.
Kirja ei ollut minusta erityisen hyvin kirjoitettu, en aina tiennyt kenestä puhutaan. Olisin myös kaivannut enemmän tietoa Paakkasen persoonasta ja yksityiselämästä, nyt kirja keskittyi pitkälti kuvaamaan hänen työuraansa.
Joka tapauksessa kirjan tarina oli minulle erittäin inspiroiva ja kannustava. Paakkasesta tuli idolini. Kirjalle tähtiä 3/5 ***.
———-
Antti Holma kirjoitti vaatimattomasti teoksen ”Kaikki elämästäni”. Se on nimensä mukaisesti kertomus Antti Holman elämästä. Ihan hauska kuunneltuna (Holma itse luki sen), mutta ei nyt tietenkään mikään suurteos. Vähän kuin puoli huolimattomasti tehty. Mutta sehän sopii Holman persoonaan. Luulisin ainakin.
Kirja oli toisaalta hyvä ja hauska, toisaalta yhdentekevä. Kirjan kieli oli ronskia ja välillä suorastaan inhorealistista. Tähtiä tälle pläjäykselle 3/5 ***.
———-
Jännitystä ilmassa
En yleensä lue jännäreitä enkä dekkareita. Joskus nuorempana luin paljonkin, mutta vanhemmiten olen tullut niin herkäksi, etten välitä lukea mitään murhajuttuja enää. Paula Hawkinsin teos ”Nainen junassa” herätti kuitenkin uteliaisuuteni, koska sitä kehuttiin vähän joka puolella.
Ja se oli hyvä! En olisi uskonut miten koukutuin siihen heti. Siinä nainen kulkee säännöllisesti junalla ja näkee kerran jotakin epätavallista ja alkaa selvittää asiaa. Tarina kuitenkin yllätti juonellaan ja imaisi todella mukaansa. Lisäksi kirja oli minusta hyvin kirjoitettu (ja ilmeisesti myös suomennettu). Tarina oli tosi jännittävä ja hyytäväkin. Tälle pitää antaa tähtiä 5/5 *****.
———-
Harriet Tyce kirjoitti teoksen ”Veriappelsiini”. Siihenkin tartuin, koska sitä kehuttiin niin kovasti. Ja kyllä kannatti tarttua! Siitä tuli yksi vuoden huippukirjoista. Romaanin päähenkilö on alkoholisoitunut ja epäluotettava nainen. Hänen elämänsä tuntuu olevan yhtä sotkua. Tarina osoittautuu kuitenkin monipolviseksi ja koukuttavaksi.
Kun yhtä ja toista tapahtuu, ei lukijakaan enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Tarina vie täysin mukanaan. Se on hyytävä ja inhottava, mutta todella hyvin kirjoitettu. Kirjan nimi selviää karmivalla tavalla vasta ihan lopussa. Tähtiä ehdottomasti 5/5 *****.
———-
Liane Moriartyn teos ”Hyvä aviomies” ei ole jännityskirja, mutta sen verran jännittävä kuitenkin, että laitan sen tähän ryhmään. Moriarty on loistava kirjoittaja, eikä petä nytkään. Tarina kolmesta naisesta, joiden elämät kietoutuvat yhteen, on varsin mielenkiintoinen ja yllättäväkin. Viihdyttävää luettavaa ja tähtiä 5/5 *****.
———-
Toinen Liane Moriartyn teos, jonka luin, oli ”Nainen, joka unohti”. Siinä perheenäiti lyö päänsä ja unohtaa viimeiset kymmenen vuotta elämästään. Hän ei muista lapsiaan ja luulee olevansa vasta raskaana. Todellisuudessa hänellä on kolme lasta ja avioliitto on eron partaalla.
Kirja on hauska, oivaltava ja jännittäväkin. Tähtiä tälle 4/5 ****.
———-
Luin kolmannenkin Liane Moriartyn teoksen: ”Mustat valkeat valheet”. Se kertoo nuorista perheistä, joiden lapset käyvät samaa koulua. Kirjasta on tehty tv-sarja Big little lies, joka meillä on esitetty ainakin HBO Nordicilla. Kirja on hauska, sopivasti kiero ja jännittäväkin. Taattua Moriartya. Tähtiä 4+/5 ****+.
———-
Matkoja vieraille maille
Hilla Hautajoki on kirjoittanut kirjan ”Keinutuolikaupunki ja tulikärpästen kylä”. Siinä Hilla kertoo reissaamisestaan Latinalaisessa Amerikassa. Tämä on hänen esikoiskirjansa.
Vuonna 2010 hän jättää silloisen elämänsä ja aloittaa ihan uudenlaisen. Ensimmäiset kuukaudet hän asuu Guatemalassa, sitten seikkailu jatkuu bussilla ja liftaten Keski-Amerikan mayatemppeleiltä Etelä-Amerikan jäätiköille saakka. Matka venyy vuoden mittaiseksi. Kertomus tästä vuodesta on ihan kiva. Minua vaivasi kuitenkin sellainen kiireen tuntu. Olisin kaivannut enemmän tietoa paikallisten elämästä ja siitä, miten Hilla sen koki. Matkakirjat ovat toki aina mukavia lukea, tälle tähtiä 3+/5 ***+.
———-
Emma Vepsä kirjoitti liftausreissustaan kirjan ”Tie Teheraniin”. Liftaaminen alkoi Itämeren rannalta ja päättyi Persianlahden rannalle. Hän teki tämän uskomattoman matkan yksin. Kirjakin on hyvin kirjoitettu ja erittäin mielenkiintoinen. Se myös avaa silmiä tietyiltä osin. Jopa Lähi-Idässä nainen voi liftata yksin ja selviytyä yllättävän hyvin. Emman kirjalle tähti 4/5 ****.
———-
Fantasiaa ja satuja
Luin Ergin Morgensternin esikoiskirjan ”Yösirkus”. Kirja vei erikoiseen sirkusmaailmaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Sirkuksessa kaksi nuorta taikuria kilpailee pelissä, johon heitä on – mielestäni raa’asti - valmennettu pienestä pitäen. Kilpakumppanit alkavat nähdä kilvan pian yhteistyönä, ja he rakastuvat tietämättä sitä, että pelissä häviäjän osa on kuolema.
Tämä monesti palkittu kirja oli tavallaan todella kiehtova. Jokin siinä kuitenkin häiritsi minua, ehkä sen ajoittainen lapsiin kohdistuva julmuus tai jokin uskottavuuden puute, olkoonkin, että kyseessä on fantasiaromaani. Minulle tarinakin oli hieman vaikeaselkoinen. Tähtiä tällekin 3/5 ***.
———-
“Liikkuva linna” on Diana Wynne-Jonesin kirjoittama fantasiakirja, vaikka useimmat tuntevat sen japanilaisena animaatioelokuvana. Niin kirja kuin elokuvakin kertovat hattukaupassa työskentelevästä tytöstä, jonka noita loihtii vanhaksi eukoksi. Tyttö lähtee kiertolaiseksi ja löytää yösijan kaupungin laidalla olevasta liikkuvasta linnasta ja pääsee linnaan siivoojaksi.
Linnaa liikuttaa tulidemoni, joka tarjoaa apuaan loitsun purkamisessa. Tyttö lupaa vuorostaan vapauttaa tulidemonin linnan omistajan, turhamaisen velhon, kanssa solmitusta sopimuksesta. Samalla kun tyttö tutustuu linnaan ja sen salaperäisiin paikkoihin, hän joutuu miettimään myös levottoman sydämensä tahtoa.
Kirja poikkesi yllättävän paljon animaatioelokuvasta. Kirja on monitahoisempi ja syvällisempi. Siinä myös hahmojen roolit poikkeavat elokuvasta. Olen aina pitänyt elokuvastakin, ja tälle kirjalle annoin tähtiä 4/5 ****.
———-
”Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa” on Jaakko Hämeen-Anttilan suomentama kertomus, joka kuuluu Tuhannen ja yhden yön satuihin. Se on hauska satu, joka sisältää tietysti opetuksen. Ei kuitenkaan mikään lasten satu. Ihan mukavaa luettavaa välipalana. Tähtiä 3/5 ***.
———-
”Nälkäpeli” -trilogia sai uuden osan, joka sijoittuu aikaan ennen aikaisempia kolmea kertomusta. Suzanne Collins on tehnyt tämän pääosin nuorista ihmisistä kertovan sarjan, joka sijoittuu johonkin tulevaisuuteen, jossa kaikkea hallitsee yksi kaupunki ja sen asukkaat. Muut alueet on jaettu lohkoihin ja ihmiset siellä lähinnä pakkotöissä. Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma, jossa lohkojen nuoret joutuvat tappamaan toisiaan. Peliä seurataan suorana lähetyksenä kellon ympäri kaikkialla.
Tämä uusi teos on nimeltään ”Balladi laululinnuista ja käärmeistä” ja se kertoo tosiaan ajasta ennen aikaisempien kirjojen tapahtumia. Ajattelin, että kirja on varmaan tekemällä tehty, koska aikaisemmat kirjat ja niistä tehdyt elokuvat ovat olleet valtavan suosittuja. Erehdyin kuitenkin, sillä kirja on hyvä. Se avaa taustat sille, mistä julma nälkäpeli sai alkunsa. Kirja ansaitsee tähti 4/5 ****.
———-
Edellisen vuoden kirja-arvostelut löytyvät täältä.