Vaihdevuodet ja mielen vuoristorata

Teksti sisältää mainoslinkin, joka on merkitty *-merkillä.

Vaihdevuosien aikana mielialaheilahdukset kuuluvat asiaan.

Toiset pääsevät vaihdevuosistaan ohi huomaamatta, mutta toisille tuo aika on monien oireitten takia kuin mankelin läpi vetämistä. Tässä jutussa aiheena ovat mielialan muutokset, jotka vaivaavat tavalla tai toisella useimpia vaihdevuosiaan eläviä naisia.

Näitä mielialamuutoksia ovat esimerkiksi masennus, alakuloisuus, ärtyneisyys, itkuisuus, hermostuneisuus, aloitekyvyttömyys, ahdistuneisuus ja muistamattomuus. Se, mikä monelle on yllätys, on mielialojen nopea vaihtelu. Yhdessä hetkessä pursuaa tarmoa, ja kohta romahtaa täysin uupuneena. Tai hyvä mieliala lopahtaa kumppanin yhteen lauseeseen, ja siitä seuraa parin tunnin raivo- tai itkukohtaus.

Vaihdevuosista puhutaan joskus toisena murrosikänä. Ja sitähän se tavallaan onkin. Hormonit vain menevät nyt toiseen suuntaan kuin silloin nuorena. Sitä en tiedä onko murrosiällä ja vaihdevuosilla yhteyttä niin, että vaikea murrosikä tietäisi vaikeita vaihdevuosia. En ainakaan ole kuullut tällaisesta yhteydestä. Sen sijaan olen lukenut, että vaikeat PMS-oireet ennustavat vaikeita vaihdevuosia.

Joka tapauksessa mielialat vaihtelevat kuin murrosikäisellä. Tekee taas mieli paiskoa ovia ja huutaa kumppanille / työtoverille, että mitä se sulle kuuluu mitä mä teen. Hetken onnellinen euforia voi valua kuin syyssade itkuna maahan vain siksi, että televisiossa jonkun rakkaussuhde päättyi onnettomasti. Tai siksi, että jonkun äänensävy oli ikävä, kun hän tervehti ohi mennessään.

Jos haluat tietää mikä on estrogeenitasosi, voit otattaa FSH-kokeen, joka kertoo tilanteesi. *Tästä linkistä pääset suoraan Puhti.fi:n testivalintaan. Tuloksen ja sen tulkinnan saat muutamassa päivässä.

Vaihdevuosien masennus on tavallista

No ei se onneksi ihan noin vaikeaa ole kuin joillakin. Usein vaihdevuosiin liittyy kuitenkin masennusta. Taustalla voi olla univaikeuksia, jotka nekin liittyvät monilla vaihdevuosiin. Liian vähäinen uni aiheuttaa kenelle tahansa mielialan laskua. Myös vaihdevuosiin liittyvät mielikuvat vanhenemisesta ja hedelmättömyydestä voivat vaikuttaa alitajuntaan ja masentaa. Itse yllätyin siitä, miten vaikealta tuntui, ettei enää voinut saada lapsia. Vaikka en todellakaan ollut ajatellut enää tekeväni lapsia.

Joillekin vaihdevuodet voivat tuoda mieleen naiseuden ja eroottisuuden päättymisen. Sen tajuaminen, että itse vanhenee ja elämän päätepiste lähenee, voi sekin olla kova paikka.

Näihin syihin ja oireisiin voi onneksi vaikuttaa jonkun verran itsekin pyrkimällä parantamaan unen laatua. (Siihen löytyy konsteja esimerkiksi täältä.) Tietysti ulkoilu ja liikunta kohentavat myös mielialaa. Samoin monipuolinen ravinto ja liian sokerin pois jättäminen. Mielestäni vertaistuki on myös erittäin tärkeää! Ja sen ymmärtäminen, että ei elämä eikä naiseus pääty vaihdevuosiin. Se on vain vaihe, jonka jälkeen elämänlaatu voi olla entistä parempaa.

Masennus- ja ahdistusoireet heikentävät kuitenkin myös kognitiivista suorituskykyä. Moni kokee muistin huononemista ja hajamielisyyttä. Jotkut ovat mielestään ajoittain jopa sekavia jollakin tapaa. Selkeä ajattelu voi olla hetkittäin vaikeaa ja tuntuu kuin olisi sumussa. Masennus- ja ahdistusoireista kärsivillä on myös todettu olevan enemmän sydämen tykyttelyä ja kuumia aaltoja. Tutkimusten mukaan tilanne kuitenkin palaa taas normaaliksi, kun vaihdevuosien pahimmat oireilut alkavat helpottaa.

Kaikki eivät tietenkään kärsi varsinaisista masennus- tai ahdistusoireista tai ärtyisyydestä. Mielialaoireilu voi olla myös vain sitä aloitekyvyttömyyttä ja aivosumua. Olo on vähän kuin olisi pienessä humalassa tai krapulassa. Tai sitten on niin keskittymiskyvytön, ettei pysty lukemaan kirjoja kun ajatukset eivät pysy yhtään koossa. Itsellenikin oli tuttua tuo aivosumu ja keskittymiskyvyttömyys. Toki minulla näitä oireita aiheutti myös kroonistunut migreeni. (Lue migreenimyrskystä.)

Pitää myös muistaa, että kaikki masennus ei johdu vaihdevuosista. Ihan vaihdevuosista riippumatta kenelle tahansa voi tulla masennusjaksoja vaikkapa vaikean elämänvaiheen yhteydessä. Joillekin estrogeenihoito tehoaa hyvin ja nostaa mielialaa, mutta selvää yhteyttä estrogeenitason ja masennuksen välillä ei ole todettu. Omasta mielestäni vaihdevuosiin liittyvä masennus on monisyisempi asia kuin pelkkä hormonien vähyys. Toki estrogeenihoito vaikuttaa kokonaisuutena elämänlaatuun, ja sitä kautta varmasti myös mielialaan.

Entäs sitten ne itku- ja raivokohtaukset! Niitäkin tulee hyvin monille. Mieliala on niin herkkä, että joku mitätönkin asia voi saada itkukanavat auki. Tätäkään ei varmasti tapahdu läheskään kaikille. Itselläni kyllä riitti itkua niin, että olin varmasti välillä vaarassa kuivua rusinaksi. Nyt kun omat vaihdevuoteni ovat ohi, niin en enää itsekään oikein ymmärrä sitä, miksi itkin niin hirveästi.

Itse sain myös melkoisia raivokohtauksia välillä. Puolisoni oli varmasti joskus kauhuissaan, kun pimahdin jostain pikkuasiasta ja sitten aloin karjua niin, että huutoni kuului varmasti kilometrin päähän. (Mitähän naapurit mahtoivat ajatella!) Minä myös kiroilin reippaasti karjuessani. Saatoin vähän paiskoa oviakin ja jonkun tavarankin taisin viskata lattialle. Onneksi harvemmin kuitenkin.

Kerran erään raivonpuuskan vallassa hyppäsin autooni ja ajoin pari sataa kilometriä, kävin huoltoasemalla kahvilla ja sitten ajoin takaisin. En meinannut millään saada omaa mieltäni hallintaan, ja se oli melkein pelottavaa. Muistan, että oli todella vaikeaa, kun ei itsekään ymmärtänyt omia tunnetilojaan. Puhumattakaan, että olisi hallinnut niitä.

Joillekin on tullut vaihdevuosissa myös muita psyykkisiä oireita kuten paniikkituntemuksia, tuskaisuutta ja pelkotiloja. Eipä ihme, että joskus kauan sitten pahoista vaihdevuosioireista kärsiviä naisia suljettiin mielisairaalaan! Onneksi sellaista ei enää tapahdu, mutta lääkäri saattaa tarjota herkästi mielialalääkettä, vaikka estrogeenikorvaushoito olisi oikeampi ratkaisu.

Kaikki eivät voi eivätkä halua käyttää hormonihoitoa. Luontaistuotteista voi löytyä oireita helpottavia valmisteita (kysy luontaistuotekaupasta tarkemmin), ja tietysti niiden elämäntapojen tarkistaminen kannattaa aina. Kun jättää kahvin, alkoholin, tupakan, rasvan ja sokerin minimiin, jo se voi auttaa paljonkin. Pienikin määrä alkoholia ja kahvia voi laukaista oireita. Kahvi on yksi pahimmista ahdistuksen, paniikin ja kuumien aaltojen laukaisijoista! Riittävä unen saantikin auttaa paljon.

Mielialavaihtelut menevät ohi

Kun omat vaihdevuoteni olivat pahimmillaan, aloin itsekin inhota itseäni. Häpesin myös käytöstäni aina kun olin saanut itku- tai raivonpuuskan. Ihmettelin, että miten minusta on tullut tällainen ihminen. Sain kyllä estrogeenihoitoakin, mutta se ei kovin paljon auttanut. Jonkin verran toki. Kyselin joiltakin tutuilta, että kärsivätkö he vaihdevuosista, niin vastaus oli yleensä, että mitäs noista. Vähän hiki vaan on välillä.

En siis oikein osannut puhua kenenkään kanssa näistä asioista. Ja miten olisin osannut, kun en itsekään ymmärtänyt mitä minussa tapahtui. Enkä tuntenut ketään, jolla olisi ollut samanlaista. Olisinpa silloin löytänyt vertaistukea tai olisinpa osannut etsiä tietoa ja tukea.

Aika teki kuitenkin tehtävänsä ja eräänä päivänä huomasin, etten ollut itkenyt pitkään aikaan. Enkä raivonnut. Ja kun vaihdevuosien muutkin oireet (migreenimyrsky, sydänoireet, lihaskivut) alkoivat helpottaa, ymmärsin, että olin päässyt tuon vaikean ajanjakson yli elämässäni. Se jakso kesti minulla viisi vuotta. Jotkut pääsevät lyhyemmällä ajalla, ja joillakin oireet kestävät huomattavasti pidempään.

Nyt kun aikaa on kulunut jo muutama vuosi vaihdevuosien päättymisen jälkeen, ymmärrän itseäni ja tuota aikaa paremmin. En enää itke hillittömästi pikkuasioista, enkä oikeastaan mistään asioista. Olen kyllä tullut herkemmäksi, enkä halua katsoa väkivaltaisia elokuvia yms., mutta se on eri asia. En myöskään muutu raivottareksi, vaikka vähän suutahtaisinkin jostain asiasta. Se tunteiden vuoristorata on muuttunut tasaisen miellyttäväksi ajeluksi.

Hyväksy itsesi ja oireesi

Jos sinulla ei vielä ole vaihdevuosia, niin ei niitä kannata pelätä. Osalla naisista ei tule mitään erityisiä oireita, monilla tulee jotakin, ja vain joillakin tulee voimakkaita ja hankalia oireita. Niihin löytyy jo monenlaisia apukeinoja ja vertaistukea. Vaihdevuodet kaikkine oireineen ovat ihan luonnollinen asia naisen elämänkaaressa.

Toki ne mielialojen vaihtelut voivat vaikuttaa myös parisuhteeseen. Kannattaa keskustella avoimesti kumppanin kanssa ja selittää mistä on kyse. Ja kertoa sekin, että tämä aika menee ohi. Toki miehelläkin on oma muutosaikansa (lue täältä) ja yhteiselo voi olla välillä vaikeaa. Kannattaa silti olla kärsivällinen ja antaa ajan kulua, jos perusasiat suhteessa ovat kunnossa. Parisuhdeongelmiinkin voi hakea apua vaikkapa terapiasta, parisuhdeleireiltä tai kursseilta.

Ole siis itsellesi armollinen. Hyväksy se, että käyt nyt läpi tällaista elämänvaihetta. Eikä sitä tarvitse hävetä. Työpaikallakin voit mainita, että olen nyt vähän kireä / masentunut / ahdistunut / kuumissani, koska minulla on menossa vaihdevuosiin liittyvä oireilu. Ja kun puhuu avoimesti, voi löytää kohtalotovereitakin.

Kuulutan joka paikassa, että tämä elämän viimeinen kolmannes on ihmisen parasta aikaa. Nyt vihdoin tiedän oikeasti, kuka olen ja mitä haluan. Ja haluan pitää itsestäni huolta ja olla hyvä itselleni ilman kovia suorituspaineita. Kuumia aaltoja tulee joka yö ja joskus päivälläkin, ja niistä saan varmaan kärsiä lopun ikääni. Mutta se on nyt osa tätä elämää, josta olen niin iloinen.