Viimeinen kolmannes on paras

Jos elämä jaetaan noin 30 vuoden osiin, niin mielestäni viimeinen kolmannes on paras. On ensinnäkin etuoikeus saada elää sinne asti. Ja toisekseen silloin ihmisen pitäisi jo tietää kuka on ja mitä elämältään haluaa. Jane Fondan mukaan viimeisessä kolmanneksessa palkitaan kahden aikaisemman sitkeys. Hän tarkoittanee sitä, että jos on jaksanut huolehtia itsestään, niin nyt on aikaa ja kykyä nauttia elämästä.

Ensimmäinen kolmannes

Elämän ensimmäiseen kolmannekseen kuuluu tietysti lapsuus ja nuoruus. Lapsuuskaan ei ole kaikilla niin onnellinen kuin lauluista voisi päätellä. On huonoja vanhempia ja koulukiusaamista ja vaikka mitä. Nuoruus se sitten vasta vaikeaa onkin. Murrosikä painaa päälle ja finnejä pukkaa. Kauhea epävarmuus omasta identiteetistä ja siitä, mitä haluaa.

Sitten alkavatkin jo opintojen paineet. Olenko oikealla uralla tai haluanko ylipäätään opiskella vai olisiko parempi vain kiertää maailmaa. Seurustelusuhteita tulee ja menee, ja sydänsuruja piisaa. Useimmiten rahat ovat tiukalla ja epävarmuus tulevaisuudesta kalvaa mieltä.

Jossain kohtaa, kun aletaan lähestyä kolmeakymppiä, alkaa se biologinen kello kilkattaa. Siis jos vahinkoa ei ole päässyt tapahtumaan ja perhekin on jo siunaantunut siihen sivuun. (Tai perhe on jo tarkoituksella tehty jo teini-iässä.) Useimmiten perhe perustetaan siinä kahden-kolmenkymmenen ikävuoden välissä. Jotkut ovat jo toisella kierroksella.

Elämä on paitsi täyttä, niin myös täynnä haasteita ja pettymyksiä. Pitäisi luoda uraa, perustaa perhettä, bailata kavereitten kanssa ja vaikka mitä. Moni haahuilee sinne tänne erilaisten odotusten ja vaatimusten ristitulessa. Ei ole helppoa aikaa tämä. Mutta haasteet ovat vasta alkamassa!

Toinen kolmannes

Kun lähestytään keski-ikää, eletään yleensä myös niitä niin sanottuja ruuhkavuosia. Lapsia joko on, tai niitä yritetään kaikin keinoin saada, koska alkaa olla viimeiset hetket. Eivät tietysti kaikki. On vapaaehtoisesti lapsettomia, joilla vasta paineita onkin, kun lähisuku odottaa sitä perheenlisäystä. Ja tietysti samaa sukupuolta olevat parit, joilla hankaluudet ovat ihan toisenlaisia.

Samaan aikaan kun kiikutetaan niitä lapsia päivähoitoon, kouluun ja harrastuksiin, pitää jaksaa käydä töissä. Pitäisi myös pitää huolta omasta kunnosta. Joka suunnalta tulee painetta siitä, että pitäisi näyttää hyvältä ja olla timmissä kunnossa. Pitää osallistua ja harrastaa. Ei aikaa suotta sanota ruuhkavuosiksi!

Tässä vaiheessa myös on myös paineita parisuhteesta. Yksi tulee petetyksi ja toinen jätetyksi. Kumppania vaihdetaan ja pian perheessä on sinun ja minun lapset, ja ehkä vielä yhteisetkin lapset. Moni myös vaihtaa ammattia - kun vielä ehtii.

Sitten kun aletaan lähestyä viittä kymppiä, alkavat naisilla vaihdevuodet tehdä tuloaan. Monilla tulee ainakin ns. esivaihdevuodet kohta neljänkympin jälkeen. Itse taisin olla 45-vuotias, kun ensimmäinen kuuma aalto iski kaikella voimallaan. Monilla miehilläkin alkaa tulla muutoksia omaan oloon ja jaksamiseen. On siinä tekemistä, kun lapset ovat murrosiässä ja vanhemmat vaihdevuosissa!

Lue miesten muutoksista tästä ja naisten vaihdevuosista tästä.

Kun viisikymppiä on ylitetty, alkaa väsymys. Työ alkaa kyllästyttää, tai työttömyys. Sillä jos tässä iässä on työtön, on todella vaikeaa tulla enää työllistetyksi. Ihan koulutuksesta riippumatta. Paitsi hoitoalalla, jonne moni vaihtaakin, kun ei muuta työtä enää saa, tai haluaa vielä tehdä jotain mielekästä, aiemman puurtamisen jälkeen.

Tässä iässä alkaa helposti tulla ylipainoa, verenpaine nousee ja kolesteroliarvotkin nousevat. Siis jos et ole jaksanut pitää itsestäsi huolta. Kaikesta on stressiä. Aikuistuvista ja kotoa pois muuttavista lapsista, omasta terveydestä, työstä ja vielä ikääntyvistä vanhemmista. Omat vanhemmat alkavat olla jo niin iäkkäitä, että kaipaavat usein nuoremman polven apua.

Saattaa myös olla, että ensimmäiset lapsenlapsetkin ovat siunaantuneet. Vaikka ne ovatkin rakkaita, niin voimia ei välttämättä kaikilla riitä niitten hoitamiseen oman työn ja harrastusten ohessa. Jotkut tykkäävät, että kun on omat lapset kasvatettu ja saatu maailmalle, niin on oman osuutensa tehnyt. Isovanhempiakin on todella monenlaisia.

Viimeinen, paras kolmannes

Sitten kuudenkympin paikkeilla alkaa se elämän viimeinen kolmannes. Se voi tuntua surulliselta, kun sen oivaltaa. Elämässä alkaa häämöttää takaraja ja viimeinen portti. Sitä ei kuitenkaan kannata alkaa sen enempää pohtia, sillä nyt on tullut aika nauttia omasta elämästä.

Moni on vielä työelämässä, mutta moni myös osa-aikaeläkkeellä tai kokonaan eläkkeellä. Yleensä jos työssä jatkaa paljon kuudenkympin jälkeen, tapahtuu se omasta halusta. Urapaineita ei kuitenkaan enää ole. Kukaan ei vaadi tekemään lisäopintoja tai vaihtamaan alaa. Ja muutenkin on turha pingottaa, sillä ylennyksiä tuskin enää tulee.

Kun lapset ovat (toivottavasti) lähteneet elämään omaa elämäänsä, on kotona rauhallista. Mitä nyt lastenlapset käyvät riekkumassa ja lellittävinä välillä. Muuten ollaan joko yksin omassa rauhassa tai puolison kanssa kahdestaan. Siinä on tietysti se vaara, että puolison naama alkaa ärsyttää. Silloin onkin tärkeää, että kummallakin on omat harrastuksensa.

Nyt viimeistään on aika alkaa pitää huolta itsestään. Liikunnan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä, ja jos et ole sitä aikaisemmin tehnyt, niin tee nyt. Ala liikkua ja noudattaa terveitä elämäntapoja. Ja usko pois – elämä on nautinnollista myös ilman nautintoaineita. Jopa parempaa.

Mikäli omat vanhemmat ovat vielä elossa, he alkavat olla todella iäkkäitä. Mutta ihmiset ovat hyvin erilaisia ikääntyessään. Tunnen yli 90-vuotiaita reippaita, skarppeja ja nykyajassa eläviä ihmisiä. Mutta myös niitä, jotka eivät enää edes tunne läheisiään. Vanhoista vanhemmista huolehtiminen voi olla raskasta, mutta joskus myös antoisaa ja ihanaa.

Jossain vaiheessa tulee luopumisen aika. On haudattava ne omat vanhemmat ja hoidettava kaikki perinnönjaot ja muut. Se onkin yksi sellainen pysähtymisen paikka, kun tajuaa että on jonon kärjessä. Ja se jono vie pois elämästä. Mutta sitäkään ei kannata pysähtyä kovin pitkäksi aikaa pohtimaan. Sillä niin kauan kuin elämä jatkuu, pitää yrittää elää jokainen päivä.

Elämänkaari alkaa laskeutua

Nyt täällä elämänkaaren loppupäässä saa nauttia elämästä. Jokainen omalla tavallaan. Yhdelle se tarkoittaa kaiken ajan käyttämistä lastenlasten parissa. Joku toinen nauttii matkustamisesta ja joku nauttii siitä, että saa olla omassa kotona ja omassa rauhassa. Moni myös osallistuu yhdistystoimintaan, käy kerhoissa tai tekee hyväntekeväisyyttä tai vapaaehtoistyötä. Tärkeintä on saada elää ilman ulkopuolelta tulevia vaatimuksia, oman jaksamisen mukaan.

Kannattaa olla rohkea ja tehdä asiat niin kuin itselle parhaalta tuntuu. Sillä nyt jos koskaan sinulla on täysi itsemääräämisoikeus elämässäsi. Et ole tilivelvollinen kenellekään tekemisistäsi. Jos lapset kauhistelevat, anna kauhistella. Ei voi olla niin, että elämän alussa määräävät vanhemmat ja lopussa lapset. Lue itsekkyydestä lisää täältä.

Elämä on lopulta yllättävän lyhyt. Kun ikää alkaa kertyä, se tuntuu yhä lyhyemmältä ja todennäköisyys sen päättymiseen kasvaa vuosi vuodelta. Nauti elämästä siis nyt. Tee kaikki ne hölmöt asiat, joita olet aina halunnut tehdä. Hoida ja hemmottele itseäsi, sillä sinulla on siihen lupa. Ja kaikkea kannattaa harrastaa vielä kun pystyy.

Jonain päivänä voi tulla aika, kun et enää pysty nauttimaan elämästä. Liikkuminen tapahtuu enää rollaattorin varassa, jos ollenkaan. Alat unohtaa asioita ja kaikki tuttavasi ovat kuolleet. Ystäviä kannattaakin hankkia paljon, vaikka harrastustoiminnan kautta, sillä ne ystävät harvenevat joka tapauksessa vuosi vuodelta. Sen vuoksi onkin ihanaa, jos olet ehtinyt nauttia elämästäsi, sillä nyt on ainakin jotain mitä muistella.

Itse olen viimeisen kymmenen vuoden aikana matkustellut runsaasti ja olen tehnyt jokaisesta matkasta valokuvakirjan. Sitten kun en enää pysty tai jaksa matkustaa niin voin elää matkani uudestaan kirjoista katsomalla. Ja toivottavasti saan siitä iloa.

Tässä jutussa oli paljon yleistyksiä, kärjistyksiä ja kliseitä, mutta sanomani kuitenkin on se, että viimeistään elämän viimeisen kolmanneksen aikana on oikeus nauttia elämästä niillä resursseilla, mitä kenelläkin on. Kannattaa olla kiitollinen siitä mitä on elämältä saanut ja päästää kaikista katkeruuksista irti. Ei pidä uhriutua eikä miettiä, mitä muut sanovat. Elämä on lyhyt - ja juuri siksi jokainen päivä on arvokas.